IRC-Galleria

Matka kohti Tanskaa starttasi hieman yskähdellen, sillä huomasin makuupussini jääneen Tuukan autoon Yyterin-reissun jälkeen. Se osoittautui kuitenkin onnenpotkuksi, koska ostin uuden minimakuupussin lisäksi elintärkeät kumpparit (halvimmat, mitkä cittarista irtosi tietenkin) ja sain Anssin ylipuhuttua ostamaan kanssa. No siitä nokka kohti Otaniemeä ja seuraavana päivänä koneeseen.

Heti laskeuduttuamme aloimme aavistaa mitä tuleman pitää...vettä tuli taivaan täydeltä. Juna Roskilden kaupunkiin, jossa oli jonkunmoinen hullunmylly ihmisten ostaessa sadekledjuja/vastaavaa, vettä tuli edelleen. Porukan kasvoilta paistoi pienoinen epätoivo. Meitä alkoi hieman arvelluttamaan tuleva koitos. Ostimme tarvitsemamme elintarvikkeet ja löysimme sattumalta festivaalialueelle vievään junaan paikallisten avustamana.

Noustessamme junasta näimme koko komeuden: valtava leirintäalue totaalisen täynnä tuulen ja sateen piiskaamia telttoja. Kaikkialla mutaa ja vesilammikoita, jalat upposi noin 30cm joka askeleella. Jonotettuamme aikamme pääsimme porteista sisään koko reissun ehdottomasti turhauttavimpaan episodiin: telttapaikan etsintään. Järkkäreiltä tuli kommentteja "keep looking, good luck" ja ivallinen hymy päälle. Ystävälliset festivaalivieraat tulivat juttelemaan ja kertoivat sateiden vielä yltyvän jatkossa...päälle tuttu hymyily sekä onnentoivotukset paikan etsintään.

Vajaan tunnin epätoivoisen kiertelyn jälkeen huomasimme yllättävän nurmikkoisen tyhjän kohdan erään aidan vierustalta ja vieläpä ylhäältä. Kysyimme viereisiltä teltoilta miksei kohdassa ollut ketään ja he epäilivät paikan olevan paloturvallisuussyistä tyhjänä. Totesimme kuitenkin kuin yhdestä suusta "paskat täällä mitään tulipaloa syttyy" ja perustimme leirimme siihen. Teltta pystyyn vakaasuoran sateen edistämänä. Ja sitten alueelle.

Ehdimme juuri teltalle, jossa Kanadan indie-jumalat eli The Arcade Fire aloitteli omaa settiään. Iso teltta oli ääriään myöten täynnä, joten oli jälleen uhrauksien aika. Hivuttauduimme teltan reunamille, johon valui vettä solkenaan katolta. Kunnon suihku ja ämpärilliset molempiin saappaaisiin ja kauluksesta sisään. Se kuitenkin kannatti, sillä jo kolmannen kappaleen kohdalla olin selvinnyt teltan puoliväliin. Hurmoksellinen keikka koostui pääasiassa Neon Biblen piiseistä ja viimeistään Interventionin ensitahdeista lähtien porukka oli ihan fiiliksissä.

Keikan loppuessa huomasi jälleen kuinka kastunut sitä oli, mutta ei mahtanut mitään, oli pakko todistaa, sillä The Killers aloitti noin tunnin kuluttua päälavalla. Vettä tuli yhä kiihkeämmin ja tässä vaiheessa huomasin, ettei noin 8 vuotta vanha takkini pidä enää vettä ihan sataprosenttisesti (eli ei ollenkaan). Keikka oli kuitenkin mitä mainioin, minkä omalta kohdaltani kruunasi Joy Division-coveri Shadowplay. Sen jälkeen tarjolla olisi vielä ollut Björk, mutta kenelläkään ei käynyt mielessäkään jäädä enää fiilistelemään yhtään kauempaa.

Takaisin teltalle jännittämään oliko kaksin pressuin vuorattu telttamme pitänyt vettä. Ja olihan se! Edes yksikään tuhannesta etanasta, jotka oleilivat telttamme lähistöllä ollut eksynyt majaamme. Muilla asiat eivät olleet yhtä hyvin todella moni joutui hylkäämään oman paikkansa lammikoiden vallattua todella laajoja alueita.

Perjantai käynnistyi toiveikkaasti, sillä sade oli lakannut. Lähdimme kävellen Roskilden keskustaan täyttämään varastomme ja syömään mainiota kepsua. Teemu ja Katja saapuivat mestoille jossain vaiheessa ja loistavien vinkkieni myötävaikutuksella he löysivät leirillemme ja saivat myös hyvän paikan. Päivän esiintyjistä bongasimme The Soundsin (loistava kuten aina), My Chemical Romancen (ihan ok), Klaxonssin (festivaalien hikisin veto!), QOTSA:n (vakuuttava) ja Peter, Björn and Johnin (olisi ollut varmaan ihan hyvä, jos jalat olisivat vielä kantaneet, mutta mudassa kävely vaati veronsa).

Lauantaina iltapäivällä tuli lyhyt kuuro, mutta onneksi se jäi siihen. Valuimme uuden Roskilden kaupunkivierailun jälkeen katsomaan hyväntuulisen shown tarjonnutta The Flaming Lipsiä, jonka lavaspektaakkeli joulupukkeineen ja supersankareineen herätteli hieman unessa ollutta festivaalikansaa. Sen jälkeen The Who tarjosi pappa-energiaa ja täytyy myöntää, että Townshendin Petellä on rock-manööverit vieläkin kuosissa :D yllättävän hyvä keikka. Sen jälkeen nähtiin miltei parituntinen kadunkulmajammailu Red Hot Chili Pepperssin tarjoamana. Setin huipennus oli mielestäni tuttu Ramones-coveri. Muuten hyvää keikkaa vesitti hieman ylipitkät vinguttelusessiot + muut häröilyt. Eiköhän kaikki tässä vaiheessa jo usko että pojat osaavat soittaa.

Sunnuntaina aurinko näyttäytyi ensi kertaa ja mieli oli sen mukainen. Otimme rauhallisesti ja dallasimme koju-tourin jälkeen seuraamaan kuinka hypnoottinen Electrelane otti yleisönsä. Itse olin aika fiiliksissä, mutta matkaseurani oli eri mieltä. Se on hyvää "melua", te ette vaan ymmärrä. Noh sitten jo odottelemaan Arctic Monkeysin vetoa. Apinat eivät pettäneet vaan yleisö sai nauttia rennon shown heittäneestä 2000-luvun Oasiksesta. Välispiikeistä ei saanut aksentin takia mitään selvää...uskon, että se ei ole sattumaa. Tässä vaiheessa reissua arvoisat matkakumppanini A ja K päättivät olla niin väsyneitä jätkiä, ettei Musen keikkaa muka mitenkään voinut enää jäädä todistamaan, vaan pakko oli varoa massoja ja lähteä ajoissa Köpikseen. Minä sanoin kuitenki "ei" näille hankkeille ja jäin mestoille kaksikon hävittyä pelin totaalisesti. Se oli sen arvoista. Löysin vieläpä Teemun ja Katjan jonosta. Muse sai maailmanlopun odotukseensa koko festariyleisön mukaan ja meno oli sen mukaista. Siihen oli hienoa päättää matkan musiikillinen anti ja pikkuhiljaa suunnata kohti Kööpenhaminaa ja hostellia nimeltä Sleep in heaven. Illan hämärtyessä "karjajunalla" pois pääkaupunkiin. Ensimmäinen taksikuski ei suostunut löytämään majapaikalle, mutta onneksi toinen löysi. Muutamaa tuntia aikaisemmin paikalle ehtineet toverini jättivät minulle kolmenparvisängystä sen ylimmäisen, joten kyllä aika taivaassa sai nukkua.

Maanantai oli kuin normi-sunnuntai: norkoilua ja juustokakut naamaan. Köpiksessä oli paljon pyöräilijöitä. Itse pyörimme hetken eräällä hautausmaalla.

Kaiken kaikkiaan loistava reissu!!!