IRC-Galleria

Mentiin virpomaan mummoa allun kanssa ^^
Ovi aukes ja allu alko vitsan kanssa heilumaan ja sano mummolle"virpoi varpoi anna pitsa.." :D:D Vähän nauratti, no kuiteski reissu oli kannattava ku tuli puuha-pete muna ja kinderi ja 2 € hih^^

Semmosta ja nyt toinen on naatti mummon kanssa riehumisen jälkeen niin meni koisimaan:)

siis oksennustautia näköjään.. allu oksenti aamulla ja vielä 2x sen jälkeen sit nukku unet eikä oksentanu sit enää paitsi tuossa just äsken kun allu nukku miun mahaa vasten sohvalla niin kunnon kaaressa tuli pullataikinat miun pä''lle, huh mikä lemu.. no mut meinas itelläki samointein tulla ökät.. Onneks harri oli auttavana kätenä talouspaperirullan ja raikastajan kanssa :) Nyt allu meni ite nukkumaan ja katotaan nyt kuka meistä seuraavaks oksentaa...

Äiti kolaroi 2,2 promillen humalassa - 1-vuotias kyydissä
5.2.2008 11:26

Vihtiläinen nainen törmäsi eilen alkuillasta lumivalliin Nummi-Pusulassa. Hänen kyydissään oli naisen 1-vuotias lapsi. 37-vuotias äiti puhalsi alkometriin 2,2 promillen lukemat.

Sekä äiti että lapsi selvisivät törmäyksestä ilman vammoja.

Hätäkeskus sai ilmoituksen epäillystä rattijuoposta, jolla on kyydissään pieni lapsi. Hieman myöhemmin saatiin ilmoitus tieltä suistuneesta autosta Somerontien ja Hakulantien risteyksessä.

Auto oli suistunut vastaantulevien kaistan yli vasemmalle ojaan ja jäänyt kiinni lumipenkkaan. Kumpikaan kyydissä olleista ei loukkaantunut, eikä autossa ollut näkyviä vaurioita.

Viranomaiset ottivat lapsen huostaan väliaikaisesti.

Tapausta tutkitaan törkeänä rattijuopumuksena ja törkeänä liikenteen vaarantamisena.

ILTALEHTI 5.2.2008

Äiti ravintolassa - kolmevuotias harhaili yöllä kadulla
5.2.2008 8:38

Helsinkiläinen pikkutyttö oli herännyt yöllä yksin kotoa ja lähtenyt ulos etsimään äitiään. Asiasta kertoo Uutislehti 100.

20-vuotias mies löysi tytön harhailemasta Malmin Kaupparaitilta perjantain ja lauantain välisenä yönä.

Tyttö pyysi mieheltä apua, ja mies vei lapsen poliisiasemalle. Asemalla selvisi, että tytön äiti oli lähtenyt ravintolaan ja jättänyt tytön yksin kotiin.

Neljältä aamuyöllä kotiin palannut äiti soitti hätäkeskukseen ja sai kuulla, että tyttö oli otettu sosiaaliviranomaisten huostaan.

kylläpäs väsytti.. nukuttiin just 3 tuntia.. olin viime yönä 11-3 asti siraalassa ku kolmatta päivää kramppasi mahassa ja kuipu oli kauheeta.. No ei siellä sitten muuta ku kaikenmaailman testit ja vauvaa katottiin ja sitten piti mennä 7 aikaan takasin aamulla ne ultrasi mahan ja ei löäytyny mitään, joten syy jäi epäselväksi ja nyt helpottaa jo oloki.. univajetta vaan matkassa mut se siitä.. Näin äsken nukkuessa aika kamalaa unta.. Olin jossain rakennukella omalla autolla ja sain päälleni kauheet myrkyt jotain rautaseoshommelia.. ja se miun terveydenhoitaja oli ihan paniikissa kun sen jälkeen ajoin autolla sinne ku mahaan alko sattua.. sitten mie jo heräsinki eikä se selvinny.. outoa.. Mut jos sitä alkais tekemään currykastiketta kanalle:)

Joo se autohommahan selvis siellä liikkeessä kun sain väkisin ovetki avattua autosta että pääsin paikanpäälle. Oli siinä rakennusmiehillä kattomista ku mie riuhdon sen oven kanssa ku lukkoon ei mee kunnolla avain ja huh huh.. tulihan nuo kysymään et tarviinko apuu onko se jäässä, mie vaan et ei tässä mitään kyllä se tästä aukee ja samassahan se rysähti auki ujee:D Ja lähetinhän oli menny avaimesta rikki (liian hienot pelit). Se vaihettiin ja nyt toimii:)

NYt päiväkaffelle ja hetki soffalla ja sitten siivota tää kaaos :D

Paristot toimii kävin liikkeessä ja nyt meen sitten vaihtamaan kokoavaimen perän uuteen puol 2 (jotain helvetin tärleitä koodausjuttuja). Jos se sitten toimis..
Hauskint tässä on että tarviin auton mukaan ja seki pitäis saaha vielä auki.. no avaimella voi mennä mut pitää heti laittaa käyntiin muuten hälyt lähtee päälle.. ei siinä mitään voisin kokeilla mutta kun en saa ees ovia auki.. Onko tää nyt just tätä miun tuuria?!?!?


Nii ja vielä yks perslento niin en muuten nouse varmasti enää pystyyn!

Siis aamuhan alko muuten ihan hyvin kaikinpuolin mutta sitten kun pääsin ulos viemään alexia hoitoon... No painan avaimen nappia kerran, toisen kerran, kolmannen kerran, hetki ihmetystä sitten "vittu", uudemman kerran no painetaan nyt kerta kiellon päälle viel molempia vuoronperään eikä ovet avaudu.. kyllähän siinä alko kyrsimään. Sitten juokse sisälle hakemaan puhelin alexin kanssa( ollaan jo siinä vaiheessa myöhässä). Soitto harrille, ei apua. Soitto äitille-->kyyti. Sitten hoitopaikan pihaan alex kipikipi sisälle ja sitten kun pääsin ulos niin perslento (pikatarkistus onko kaikki ok) jep, matka jatkuu. Kotiin pihaan ja innolla kokeilemaan taas toimiiko avain, ei saatana sano mitään. No eisiinä auta kun tyytyä lukemaan huolto oppaasta ja avaimista mikä vikana. No olin lähössä kävelemään autolta pois niin toinen perslento suoraan selälleen puhelin lenti ainaki sen 5m ja just ja just pysy piha-aidan sisällä.(ois se nyt saatana ku puhelinki olis vielä jääny auton alle siinä tiellä)No satutin polven perseen ja säikähin niin maan vitusti että mitä kävi... No luojan lykky ei siinä tullu ku märkä puhelin ja kipeä polvi ja suuri hengästys.. Nyt koitan keksii miten saisin autosta ovet auki.. Täytynee soittaa merkkiliikkeeseen jos ne olis siellä sen viisaampia.. Ala itte parstoja vaihtamaan ku saa ees auki koko systeemiä... Alko tää pikku kaveriki vilkastumaan mahassa(säikähtiköhän seki)

No parempaa päivänjatkoa...

Tänään se alkaa jälleen Ketonen&Myllyrinne Sub klo: 22.00 :D:D

Käydessäni ensimmäistä vuotta lukiota näin kerran erään luokallani olevan
pojan kävelevän kotiinsa koulun jälkeen. Hän oli Kalle.

Näytti siltä, että hän kantoi kaikkia oppikirjoja mukanaan. Ajattelin
itsekseni: "Miksi kukaan kantaa kaikki kirjat kotiinsa perjantaipäivänä?
"Taitaa olla varsinainen nynny."
Minulla itselläni oli paljon suunnitelmia viikonlopun varalle,
pippaloita ja jalkapalloa kavereitten kanssa seuraavana päivänä.
Niinpä kohautin olkapäitäni ja jatkoin matkaani. Hetken
päästä näin, kuinka poikalauma juoksi Kallea kohti.
He törmäsivät häneen tahallaan, sysäsivät kaikki hänen kirjansa
maahan ja kampittivat hänet niin, että hän kaatui kuraan. Hänen
silmälasinsa lensivät noin kolmen metrin päähän ruohikkoon. Hän nosti
päänsä, ja hänen silmänsä olivat hirvittävän surulliset.

Sydämeeni koski. Juoksin Kallen luokse. Hän ryömi ympäriinsä Etsien
lasejaan, kyynel
silmissään. Ojentaessani hänelle hänen lasejaan sanoin:
"Nuo ovat pölkkypäitä. Niille pitäisi antaa elinkautinen."
Hän katsoi minuun ja sanoi "kiitos", hymyillen leveästi.
Siitä hymystä paistoi todellinen kiitollisuus.

Autoin Kallea keräämään kirjat maasta ja kysyin, missä hän asui.
Kävi ilmi, että hän asui lähellä minua, joten kysyin
häneltä, miksen ollut nähnyt häntä niillä kulmilla aiemmin. Hän
sanoi käyneensä yksityiskoulua ennen kuin tuli meidän luokallemme.
Ennen en ollut ollut missään tekemisissä yksityiskoulun oppilaan kanssa.
Juttelimme koko kotimatkan ajan ja kannoin osan Kallen
kirjoista. Hän osoittautui mukavaksi pojaksi.
Kysyin, halusiko hän pelata jalkapalloa kavereitteni kanssa. Hän
vastasi myöntävästi. Pyörimme samoissa porukoissa koko
viikonlopun ajan, ja mitä paremmin opin Kallea tuntemaan, sitä
enemmän pidin hänestä. Kaverinikin olivat samaa mieltä.

Tuli maanantaiaamu, ja näin Kallen taas valtavan kirjapinonsa
kanssa. Pysäytin hänet ja sanoin hänelle, että jos hän kantaa noin
paljon kirjoja mukanaan joka päivä, hän kehittää itselleen mahtavat
muskelit. Hän vain nauroi ja antoi minulle osan kirjoista.

Seuraavien vuosien aikana Kallesta ja minusta tuli parhaat kaverit.
Lukion lopulla aloimme suunnitella jatko-opintoja. Kalle päätti mennä
lukemaan lääketiedettä ja minä valitsin liiketalouden opinnot
jalkapallostipendin turvin. Opiskelisimme eri paikkakunnilla,
mutta olin varma, ettei välimatka vaikuttaisi ystävyyteemme mitenkään.

Kalle oli luokkamme priimus. Kiusasin häntä siitä jatkuvasti ja
nimittelin häntä nynnyksi. Kallen piti pitää puhe koulun päättäjäisissä.
Olin todella iloinen, ettei Minun tarvinnut nousta korokkeelle puhumaan.

Päättäjäispäivänä näin Kallen, joka näytti komealta. Hän
oli todellakin päässyt sinuiksi itsensä kanssa kouluvuosinaan.
Hän oli hyvännäköinen silmälaseissaan, ja hänellä oli paljon enemmän
tyttökavereita kuin minulla. Kaikki tytöt olivat pihkassa häneen.
Olin joskus kateellinen.

Tuli se suuri päivä. Saatoin nähdä, että Kalle oli hermostunut, joten
läimäytin häntä selkään ja sanoin: "Kuule, hyvin se menee!"
Hän katsoi minuun kasvoillaan se hänelle ominainen, todellista
kiitollisuutta osoittava ilme ja sanoi: "Kiitos."

Hän ryki hieman ja aloitti puheensa.
"Koulun päättäjäisissä on aika kiittää kaikkia niitä, jotka
ovat auttaneet oppilaita selviämään Vaikeistakin vuosista.
Vanhempia, opettajia, sisaruksia, valmentajiakin kenties...
mutta ennen kaikkea ystäviä. Seison tässä sanomassa teille,
että paras lahja, minkä voi toiselle antaa, on olla hänen
ystävänsä. Aion nyt kertoa teille erään tarinan."
Katsoin epäuskoisena ystävääni, kun hän alkoi kertoa siitä päivästä,
jolloin ensi kertaa tapasimme.
Hän oli aikonut tappaa itsenä sinä viikonloppuna.
Hän kertoi, kuinka oli siivonnut pulpettinsa ja ottanut kaikki tavarat mukaansa,
ettei hänen äitinsä olisi tarvinnut mennä
keräämään niitä koulusta jälkeen päin.

Hän katsoi minuun kiinteästi ja hymyili.
"Olen kiitollinen siitä, että minut pelastettiin. Ystäväni
pelasti minut tekemästä jotain kamalaa."
Kuulin yleisön haukkovan henkeään, kun tämä komea, suosittu poika
kertoi meille kaiken hetkestä, jolloin hän oli ollut elämässään
heikoimmillaan.

Näin hänen isänsä ja äitinsä katsovan minua kasvoillaan Kallen
kiitollinen hymy. En ollut ennen tajunnut tämän kiitollisuuden
syvyyttä.

Älä koskaan aliarvioi tekojesi voimaa. Yhdellä pienellä
eleellä voit muuttaa toisen elämän, parempaan tai huonompaan
suuntaan.


Sinulla on nyt kaksi vaihtoehtoa:
1)Voit kopioida tämän omaan päiväkirjaasi
2)tai voit olla kopioimatta viestiä ja toimia ikään kuin se ei olisi
vaikuttanut sinuun mitenkään.