IRC-Galleria

Ää. Tuli kauhee nostalgiakaipuuikäväkohtaus taas.

Aika on kullannut muistoja, mutta voi kun pääsis edes päiväksi takaisin ala-asteelle. Yläasteessakin oli hyvät puolensa. Ikävä kaikkia ihmisiä, jotka on kadonnut mun elämästä. En olis halunnu päästää kenestäkään irti. Kai se on elämää. On opittava päästään irti ja jatkaan eteenpäin.
Miksei kaikki voi olla niinkuin ennen..?

En halua olla iso. Haluan olla pieni. En halua tietää maailman pahuudesta. En halua murehtia turhia tai kantaa huolta huomisesta.
Miks mun pitää olla iso? Onks pakko jos ei taho?

Miks en osaa nauttia siitä kaikesta hyvästä mulla on? Aina vaan tuntuu, että jotain puuttuu, ja se kaataa kaiken ja litistää alleen.

Miks en voi olla kunnolla lapsi enkä kunnolla aikuinen. Pitää olla joku tämmönen välivaihe. Kuinka ärsyttävää.
Britney Spears sanoin I'm not a girl, not yet a woman, mutta sekin on niin kauheeta kuraa että en halua siihenkään samaistua.

Oon nähny ja kokenu paljon pahaa pienen elämäni aikana,mutta voi ei, kun ajatteleekin kuinka paljon on vielä tulossa paskaa niskaan tässä elämässä. Ollaan vasta alussa ja mä oon jo ihan lopussa. Folke on finaalissa.

Ja ennen kaikkea:
Miks mun pitää tehdä kaikesta niin vaikeeta?