Nokkelimmat saattavat havaita, että ajatusten materialisoinnin välissä oli keskimääräistä pidempi tauko. Tämä ei kuitenkaan johtunut henkisestä luhistumisesta, vaan kyseessä oli ennemminkin pyknisen ihmisen kognitiivinen dissonanssi kirjoittamisen merkitsemättömyydestä.
Tilannetajun hämärtyminen johti epämääräiseen tilanteeseen jossa lymfaattinen järjestelmä osoittautui hyödyttömäksi, eivätkä housutkaan enää pysyneet jalassa ilman henkseleitä.
Kaikesta huolimatta on merkityksetöntä pohtia sitä, että mitä lopulta tapahtui. Tärkeämpää olisi kohdistaa huomio siihen, mitä mieltä mäyrä oli tästä kaikesta.