IRC-Galleria

Keskiviikkovapinat.

Kotiutujat!

Oluthumppa.

Pääkaupungin.

Kädetön kiertolainen.

Oiva toica.

Taidankin tehdä jotain yllättävää ja kirjoittaa ylipitkän tekstin jonka lukeminen on osoitus.....

Tänään aamulla nukuin pommiin. Kiskoin unisena vaatteita ylleni raahautuessani melko varmoin askelin kohti varastoa, jonka oven takana lähetti jo odottelikin masentuneen oloisena. Urahdin melko epäsovinnaisesti huomenta, ja kaivelin avaimia taskustani. Avainketju oli yllättäen solmussa, ja minulta meni tovi saada oikea metallikapula sormiini. Lähetti kruunasi aamuni laskemalla lavallisen tavaraa varaston koirankarvaiselle lattialle. Lähtiessään hän tokaisi: "Avaa heti, sisältää musiikkia". Kiroilin kiitokset, ja lähdin sisälle imeskelään kofeiinia (1,3,7-trimetyyliksantiini). Aktivoituani hetken keskushermostoani estämällä adenosiinin kertymistä elimistööni, marssin takaisin varastolle. Avasin ensimmäisen laatikon ja löysin hämmästyksekseni Antti Tuiskun levyjä. Keskusvarastolla oli ilmeisesti sohlattu, sillä en voi kuvitella edes firman karskeimpien sankarien tilaavan Antti Tuiskun tuotantoa myyntiin. Tilannetta piristi hiukan levyjen "Tarjous € 5,90" -tarrat.

Hoidettuani varastohommat harrastin noin minuutin verran roklarallia. Päivän kohokohta.

Varastolta suuntasin kohti toimistoa. Ilmeisesti popitin paskaa musaa liian kovalla, sillä bussipysäkille jämähtäneet peruskoululaiset osoittelivat minua sormella. En antanut sen kuitenkaan häiritä, vaan nautin olostani vielä hiukan yli kilometrin. Kaksi hidasta mummoa (3 pistettä/kpl) tukki tien toviksi, mutta onnistuin laskemaan verenpainettani lisäämällä volyymiä. Toimistolla rottailin koko rahan edestä, ja päiväruuaksi söin lihapullia ja pakasteparsakaalia.

Iltapävällä minun oli tarkoitus käydä kaupassa hakemassa kahvia ja joitakin vähemmän tarpeellisia elintarvikkeita. Kaarroin kaupan pihaan sulavasti kuin jalkansa murtanut Odobenus rosmarus. Nappasin lompakon käteeni ja kahlasin kohti ostoskärryjä. Doylen lain mukaan sopivaa kolikkoa ei ollut saatavilla, joten lähdin siis rikkomaan seteliä. Fiksuna poikana tajusin, että voisin ostaa omat olueni samalla. Saisin vaihtorahoista kärrikolikon, eikä minun tarvitsisi mennä illalla kauppaan. Palloilin siis onnellisena kohti juomahyllyjä. Pelasin varman päälle ja valitsin pakin Fostersia. Kassan kautta autolle, ja tyytyväisenä matkaan. Ainakin seuraavaan risteykseen asti, sillä jotakin taisi unohtua.

Lopulta oli aika palata 12 kahvipaketin ja jokusen muun ruokatarvikkeen kera toimistolle. Tyhjensin auton, ja lastasin sen sitten uudestaan ei-syömäkelpoisilla tuotteilla, jotka kuljetin varastolle viettämään eläkepäiviään. Kello 16:00, kotiin.

Istahdin tietokonetuolilleni ja Fostersin kiihdyttämä alitajuntani viskaisi minua mielikuvalla, joka läiskähti kuin kylmä HK:n sininen vasten kasvoja kuudelta aamulla. Jotakin täysin turhaa ja hyödytöntä. Galtsublogi auki.


.....siitä, ettei sinulla ole elämää. Mene ulos ja tee jotain fiksua.

Naurava narsisti.

Tiistaiblues.

Vuositattituoppinorja,