IRC-Galleria

Faskiitti, kuolio
ei
ristityn alkuhuuto
kivunparahdus ja taivaankosketus

Sinertävä koi, tähdenlento aamun
pimennyksen jälkeinen verisyys
maalari taivaanrannan
kohti huomista

Ei jatku
ei alkua, ei loppua
kohti viimeistä
ilman alkua

Räjähtävä pisarointi
illan kajossa saavuttaa
paikat tuntemattomat
ja tiedotomuuden tunne

tahmea, kuin suon imu
pinta kiiltävä kuin taivas
jylinän saattelema kuolonkutsu

tunteen saattelema tyhjyys
uneen vainnuttaa
kulkija kaunis
katoaa

Pahansuopa neulottu huora
Kynsi kynneltä silmässä
Mitä luojan nimeen on tämä

Valkoisen pinnan alla
jääkarhun kita ammottaa
kun kuolonrakkaus valaisee
vihreä revontuli

Kukkaketo keväinen
sodoman pääkehto
pääskysten kaartaessa kuuhun

ja katse niin keltainen

Kylmänkankeat kuolleet kansalaiset
kauas kaiketi kulkevat
kun kylmä kuu kauniisti kuultaa

hiekarannan hyväily jaloissa
kun matkaajan taival päättyy
kohti aavaa ääni päässään käskee
se jää hurmioon

kas tähdenlento punaista auringonnousua vasten
pala muistojen viidakkoa
on aika tullut odottaa

Laiduntamaton maapala jolla vain kulunut villasukka
karjan palaessa viikunapuut kukkivat ja lintujen säestäessä
koko todellisuus hämärtyy

ei sielua huutamassa totuutta julki missä raja kulkee
kun kuutamo kirkkaana punaista väriä luo
tuo tyhjiöön kajoa viiksekkään indigon

Näissä hävityksen huoneissa kuusien huomassa
Jossa varjot heiluvat ei värit ailahtele
Ja kaupungin valot keltaiset mustana
Sinisen kellertävinä radioaktiivisen leiskumana
Asioiden tummetessa kipristely houkuttaa
Vain haju sperman meidät tuudittaa