IRC-Galleria

Jep.
Päiväkirjahiljaisuus johtunut on totuttelusta ja oman netin puutteesta.
Oma netti aukeaa vasta ensikuussa, mutta totuttelu on loppunut.
Jep, minunkin rinnassani sykkii nyt patasydän.
Olen muuttunut melkoisesti.
Vihani jääkiekkoa kohtaan on poissa ja Ässät tuli kannustettua voittoon muutamia kertoja ihan paikan päällä.
Lauantaina juhlittiin SM-hopeaa pelipaidat päällä, lippu heiluen.
Jep.

Kämppä on täydellinen.
Aivan unelma.
Sopivan pieni.
Eikä ole kallis.
Ja ylin kerros.
Kävelymatka keskustaan ja Kirjurinluoto on naapurissa.
Jazzeilla tulee olemaan kivaa. :)
Kaikki Kirjurinluodon musiikki kuuluu mukavasti ikkunan avaamalla.
Koulukin sujuu jotenkuten.
Ei siitä enempää.

Noh.
Noita mustia variksia vai mitälie on paljon.
Ja fasaaneita.
Eräs henkilö joskus sanoi, ettei ole eläissään nähnyt korppia.
Minä taas sanoin nähneeni muutaman lentelevän kotikulmilla.
Nyt potkin niitten näköisotuksia jaloistani kun koitan kulkea kotoa kauppaan.
Ironiaa.

Päätän tämän tähän ja jatkan jatkossa ehkä innokkaammin.
Tai pidän kuukauden loman.
Taas.

Kaikesta sitä luopuukin rakkaidensa vuoksi.
Piitu ja Laku sai tänään uuden kodin.
Lähtevät sinne viikon sisällä, luultavasti.
Hyvän kodin, kyllä.
Mutta on haikeaa antaa niitä pois.
Elvis saa jäädä tänne.
Sitäkin tulee ikävä, mutta näkee sen silti melko usein.
On vaan päästy tottumaan toistemme läsnäoloon melko pahasti.
Sattuu.
Kyllä se siitä ajallaan.
Kissoilla luultavasti melko piankin, mutta..
No.
Hylkään kaiken tutun ja turvallisen myös.
Uusi paikka, uudet ihmiset.
Orpoa.
Juuri sitä itsenäisyyttä, mitä kaipaankin.
Ja nyt saan sen.
Ja pelkään ihan hitosti.
Riemun, surun ja pelon sekaisin tuntein eteenpäin, vaikka sokkona.
Elämä on.

Jei!
Asiat näyttää nyt niin hyvältä, että sitä oikein odottaa katon romahtavan päälle.
Saan vihdoin lipun pois kaiken ahdistuksen keskeltä.
MULLON OMA KÄMPPÄ!
Jep, tyttö lähtee kotiin.
Pääsen karkuun ikäviä muistoja.
Vaipukoot unholaan kun mikään ei ole muistuttamassa.
Jotkut ihmiset jäävät toivottavasti kokonaan tänne.
Ettei mikään osa lähde mukaan.
Karua, mutta totta.

Hjoo..
Sinne meni uusi vuosi.
Tuntuuko siltä? Ei.
Nyt on vuosi, jolloin minä ja ikätoverini täyttävät 21.
21!!
Vastahan mä täytin 20!
Tämä on vittumaista siinä, että on syntynyt loppuvuodesta.
Ei ehdi nauttia/elää yhtään ikää kunnolla.
Vaikeeta selittää.
Tuntuu siltä kun elämä valuis sormien lävitse enkä saa otetta.
Kuka saatana painoi kelausnappia?
Mitään en ole saanut aikaiseksi elämässäni.
Mitään ja mä olen 20.
Äh, unohtakaa.
Hajottaa.
Joo, jotkut tietää mistä on kyse, älkää sanoko sitä ääneen.
Älkää kertoko.
Kuume nousee.
Menen.

GHHHH!!!
Miten voi aamupäivän 2 kulunutta tuntia kestää näin kauan?!
Eikö jo voisi olla joulu?
Ja vielä mielellään ilta.
Sanotaanko vaikka klo 20.00
Hitto.
On niin ikävä.
Ei kulu aika ei niin millää.
Yhyy..
Ikävääääääh...
Perkele.
Mikään ajatuskaan taas kulje.
Saakeli.
Meen kahville, tortulle (joulu) ja DisneyToonille LSA:n kanssa..
Hajotkaa siihen! =P

Jooh..
Shokki on päivän sana..
You just need to love men, huh?
Joopa joo..
Pikkuveli muistuttaa sitä "TV on lapselle yksin liian iso" (tmv) mainosen pientä poikaa..
Tulee nyrkit pystyssä vastaan ja kysyy "Haluukko tuvpaan?" ja hakee sitten lelupyssyn ja ampuu kohti.
Se sillä mitään pahaa tietenkään tarkoita, leikkii.
Mutta kyllä sellanen herättää kysymyksen.
Faija taas vetää viinaa yhtä tihuvaan kun ennenkin..
Makaa velttona ja valkosena sohvalla, tuijottaa vaan..
Pari lyöntiä jäi väliin, ihan varmasti..
Sellasta ei halua nähdä..
Kunnossa se siihen tilanteeseen nähden on..
Muttei normaalissa mittapuussa lähelläkään..
Joo, mä en yleensä avaudu näistä..
Nyt menee..
Jaksa olla hiljaakaan..
Tekee mieli kiljua, mutta saattas muut häiriintyä..
Ja missä sitten kiljuu herättämättä huomiota?
Patouma..
Äh..
Jaksa tosin enää valittaa..
Menen juomaan..
Ehkä se auttaa nukkumaan..
Hiukan alkoholia..
Here I come, dad, just like you..
Vittu.

Everybody, everybody, everybody dies

En saa taaskaan unta..
Melko turhauttavaa..
Lukisin, mutten saa tekstistä enää selvää.
Silmät kun on niin väsyneet jo.
En oikeen viiti soittaa kenellekään tähän aikaan.
En usko, että kukaan arvostaisi hirveästi.
Unilääkkeitäkin olisi, mutta niiden vaikutukseen menee ainakin pari tuntia, enkä mä välttämättä halua sortua niihin.
Sekottavat kuulemma pään, pahimmassa tapauksessa.
Sitä ei kaivata enää yhtään lisää.
Heh.
Kirjotin jo yhden mailin. Kilometrisen ainakin.
En lähettänyt sitä, tosin.
Sori vaan, mussu.
Rasittavaa.
Kissa on vourunnut ainakin 2 tuntia tossa käytävässä.
Vähemmästäkin voisi pimahtaa lopullisesti.
Ghh.
Ostiko mustalainen persikoita ryssältä.
Huomatkaa; toteamus, ei kysymys.
Jos vaikka koitan kuunnella musiikkia.
Nah, porukat häiriintyisi.
Vaikkakin naapurihuoneesta kuuluu mojova kuorsaus jo.
Huomasin muuten ettei mun tarvi kattoa näppistä koko ajan kun kirjotan.
Nörtti? Hell yes.
Naah, tykkään vaan kirjottaa.
Mitenkään mainostamatta; Aukea.netistä löytyy tekstejä, jos kiinnostaa.
Nyt niitä ole kuin yksi. Ja huomenna (as in 15. päivä) tulee toinen.
Väsyttää, muttei nukuta.
Tuntuu, että silmät on luonnottoman suuret.
Päätäkin alkaa särkeä.
Nah.
Tää alkaa käydä novellista tää teksti, eikö?
Hah!
Hjoopa joo.
Yritetäänpä uudestaan, shall we?
Unia, Shakespear.

Tuntuuko teistä ihmiset koskaan siltä, että elämä polkee paikallaan?
Ylös, alas, ylös, alas.
Nuosee, laskee.
On hyvä olla, on paha olla.
Välillä kaikki on ihan selvää ja yhtäkkiä et ole varma oikein mistään.
Se on ärsyttävää.
Sitä haluaisi heittäytyä täysillä mukaan elämään ja nauttia siitä pelkäämättä koko ajan, että herää unestaan.
Että voisi vaan luottaa.
Pitäisi oikeasti yrittää vaan uskoa, että jotain hyvää ilman tappavia takapakkeja voi oikeasti tapahtua mullekin.
Aina vaan odottaa sitä iskua.
Mistää osaa nauttia kunnolla.
Ehkä opin. Pikkuhiljaa.
On vaan niin epävarma olo.
Mitä jos..
Naah, life is too short for what if.
Ehkä..
Moon niin rakastunut.
Rakastakaa tekin.

Hjooh..
Moon tylsistynyt.
Pahasti.
Ja sitten kuitenkin on niin hyvä olla.
Ristiriitaista? At's my life.
Joulu painaa päälle ja mitään ole taaskaan valmiina.
Nooh, vielä ehtii, eh?
Kuuluisat viimeiset sanat.
Nah.
Pitänee lopettaa tämä loru lyhyeen, kun ei oikein ajatus kulje.
Pingpong.
Näin.

Joulukuu..
Hitonmoinen kiire, stressi ja päänsärky.
Yay!
Jooh, jotenkin sitä kuitenkin tulee pehmoiltua noitten ihqlässy-loving my baby so much at Christmas-biisien kanssa.
Ei siitä mihinkään pääse, että jouluna on ihanaa käpertyä sen oman kullan viereen kaiken hössötyksen jälkeen. Paras paikka maailmassa.
Sitä ennen on kuitenkin kaikki hiton lahjojen keksimiset ja hankinnat, hirveä ressi ja jouluaattona alkaa se rumpa.
Hyvin se menee, ainahan son mennyt.
Tällä kertaa tosin ehkä paremmat kengät, eh?

Tekstiä ei nyt tunnu tänne tulevan, vaikka kone täyttyy muuten kaiken maailman .txt tiedostoista. :D
Pari biisiäkin on tullut näperrettyä.
Tiedä sitten saako niihin mitään sävellystä ikinä aikaseksi, saatika onko niistä ylipäätään mitään hyötyä. Tietokoneen täytettä. :D
Pitäisi kai koko kone vetää välillä tyhjäksi ja alkaa alusta. *huoh*
Tai antaa olla ja kerätä rahaa uuteen.
Sitä rahaa vaan tarvitaan niin hiton moneen asiaan ja paikkaan.
Tämä likka on viittä vaille marssimassa sossun luukulle.
Jaksa täällä kykkiä.
Nah.

Heh. Hienosti toi aihe lainehtii asiasta toiseen. :D
Noh, meen nyt murisemasta.

"I caught you underneath the mistletoe, I kiss you twice and then some more"