Olen tuntenut eräät elämäni tärkeimmät henkilöt jo monen vuoden ajan. Osan kanssa tunnettu jo ekasta luokasta lähtien, toiset taas oppinut tuntemaan vasta 5lk. Se ei kumminkaan muuta näiden naisten tärkeyttä mun sydämessä. Vaikka kuinka luulenkin jo tuntevani nämä naiset niin hyvin kuin voi, niin silti opin heistä päivittäin jotain uutta. Rakastan heistä jokaista sellaisena kuin he ovat! Vuosi 2008 oli ehkä parasta tähän mennessä, mutta miksei vuosi 2009 voisi olla sitäkin parempi?
Näille naisille voi todellakin puhua kaikesta mikä painaa sydäntä. Olen ehkä porukan pahin angstaamaan, mutta eihän elämässä olis mitään järkeä jos kaikki olis ainavain täydellistä? Ja kyllä nuo näyttävät hyvin tämän mun angstauksen hyväksyneenkin. (: En kadu koskaan sitä kuinka alotin koulunkäyntini maailman parhaassa paikassa, Renkomäen ala-asteella. En vielä silloin ymmärtänyt sen olevan alku jollekkin näin suurelle? Tämä mitä meillä on ei todellakaan ole mitään "alkuhuumaa". Tämä on sitä tosi ystävyyttä. Me voidaan puhua toisillemme kaikesta! Rakastan teitä 8E:n muijat<3 ;)
Ja omistan tän teille:
" Jos teidät nyt riistettäisiin minun luotani,
kuolisin melko varmasti. Jos nyt hylkäisitte minut
En jaksaisi elää. Teitä on varmaan sattunut todella paljon
Silloin kuin enkelin siipenne revittiin teiltä pois, silti ette valittaneet?
Katson jonnekkin kaukaisuuteen
kyynelten vieriessä poskiltani.
Tunnen hennon käden kosketuksen,
Käännyn, mutten näe ketään,
Kuulen silti ystävieni nauravan jossain kaukana.
mutta silti voin tuntea heidät.
Tiedän että olette aina luonani, Teitä ei voida koskaan
riistää minulta kokonaan. Nimittäin elätte aina sydämessäni.
En unohda teitä koskaan!<3"