Osaisinpa sanoiksi pukea tämän.
Koko linkkumatkan ajan,
mietin mitä sanoisin.
Olen pahoillani menetyksestäsi.
Anteeksi kun en tiennyt.
Anteeksi kun en lohduttanut.
Mutta muistathan,
olet aina tärkeä.
Olet aina se ykkösnainen,
vaimoni.
Meidän pitäisi nähdä useammin,
emme ole jutelleet pitkiin aikoihin.
Sen sanon, että nyt oli hänen aikansa lähteä,
ja sinulla on vielä monia ystäviä tukenasi.
Vaikka se sattuu kuinka,
sinä selviät.
Sinä olet vahva.
Uusimmat blogimerkinnät
Selaa blogimerkintöjä
- ▶ 2014 (1)
- ▶ 2013 (26)
- ▶ 2012 (97)
-
▼
2011 (402)
- ▶ joulukuu 2011 (15)
- ▶ marraskuu 2011 (36)
- ▶ lokakuu 2011 (77)
- ▶ syyskuu 2011 (60)
- ▶ elokuu 2011 (50)
- ▶ heinäkuu 2011 (31)
- ▶ kesäkuu 2011 (12)
- ▶ toukokuu 2011 (37)
- ▶ huhtikuu 2011 (8)
- ▶ maaliskuu 2011 (4)
- ▶ helmikuu 2011 (33)
- ▶ tammikuu 2011 (39)
- ▶ 2010 (333)
- ▶ 2009 (737)
- ▶ 2008 (717)
- ▶ 2007 (82)