Tää on meitsin tarina, alusta tähän päivään/
Kesäkuun viimene satuin tänne syntymään.
Hyvinkää on paikkakunta mulle hyvi rakas/
asuttii me riksuski, mut oli pakko muuttaa takas.
No olihan mul frendei riksus enemmän ku ny/
mut mielummin asun paikkakunnal, jossa oon syntyny/
Pienen mul oli helppoo eikä pahemmin huolii/
oli frendit ja broidit, jotka piti meitsin puolii/
Mä olin sillo nii pieni, että ei ollu helppo menettää sitä kaikkea/
kavereita, sitä omakotitaloo ja vapaasti vietettyä arkea.
Muutto maalta kaupunkiin ei oo mitään herkkua/
täällä ei asunu tuttuja ku vaan pari serkkua.
Ei ollu helppoo tulla uutena takas kaupunkii/
ainakaan ku oli kerenny tottuu maalaismeininkii.
Sillon mun oli todella vaikee saada kavereit/
vetäydyin porukoista ja koulupäivist tuli ankeit.
Onnistuin tutustuun ain vaa kiusattuihi ihmisii/
ja sehän tietää vaan sitä, että muakin kiusattii.
Kiusaus vei multa kaiken voiman pärjätä koulussa/
ei ollu enää mitää hauskaa edes perhejouluissa.
Kutosel meil tuli joku uus maikka ja se tajus jutun juonen/
se siirs mut toiseen kouluun ja mul oli parempi huomen.
Täs uudes koulus meitsin tilanne muuttu/
en ollu enää minä se joka kiusaamisesta suuttu.
Tarina niin tuttu ku kiusatusta tulee kiusaaja/
varmasti mä olin sillon kyl turhan monen riesana.
Monet kerrat tappelin mun yhe kaverin kanssa/
sen jälkeen molemmat istuttiinkin kansliassa.
Ei ollu kiusaajanakaan helppo saada frendejä/
mut sit rauhotuin ja aloin saamaa stipendejä.
Ysiluokast mul o muistona enää vaa luokkakuva/
se oli niin parast aikaa, et ei se voi unohtua.
Jatkoin peruskoulust amiksen puulinjalle/
oli taas uus tilanne ja puhuminen jäi vähemmälle.
Ku olin nii hiljanen ja erotuin nii vahvasti muista/
ni ei mul ollu siel seuraa ku erilaisist puista.
Aloin olee tosi paljon poissa koulusta/
syy siihen löyty koulun oppilaista.
Ku en päässy piireihin ja olin yksinäine/
ni mun olo oli todella rikkinäine.
En viihtyny koulussa ja seurauksena siitä/
rehtori sano, että eiköhän se ollu siinä.
Koulun jälkee mun oli pakko tutkituttaa itteeni/
ja sainki tietää paljon mikä haittas mun elämääni.
Mut näihin aikoihin myös tuli jotain mikä nosti mut pinnalle/
ikäerosta huolimatta löysin ihmisen mun rinnalle.
Kohta ollaa oltu jo vuosi yhes/
ja mä en voi ku toivoo, et niit ois viel mont kymment edes.
Nyt alkaa olee asiat jo melkein kohallaa/
muuten mut en oo valmis viel työelämää.
Sainhan mä täydellisen vapautuksen armeijasta/
se helpotti myös mu elämää ja pääsin eroon stressistä.
Tässä tää mun 19-vuotinen elämäni pähkinänkuoressa/
näissä mun riimeissä uunituoreissa.
