IRC-Galleria

Keskeiset voimat, jotka piiskaavat pakonomaista ja riippuvaista mieltämme ovat pelko ja tuska. Kun me koemme tuskaa, teemme mitä tahansa, jotta emme kokisi sitä niin paljon. Kaipaamme edes lyhyttä helpotuksen hetkeä, lyhyttä unohtamisen hetkeä. Kuka tahansa samanlaisessa tuskassa oleva kaipaisi sitä. Tästä tuskasta nousee myös pelko kokea uutta tuskaa, joka saattaa johtua pelkästään ikävystymisestä elämään häpeän ja arvottomuuden tunteiden keskellä. Tyhjyyden tunteiden keskellä eläminen yksinäänkin voi olla meille ylitsepääsemätön tuska. Haluaisimme saada edes jonkinlaista varmuutta siitä, että olemme hyviä ja rakastettavia. Voimme tehdä mitä tahansa, jotta meitä ei kohdeltaisi rakkaudettomasti: me saatamme yrittää miellyttää ihmisiä, saatamme yrittää ohjailla heidän käyttäytymistään, tai saatamme hylätä heidät. Mitä tahansa teemmekin, tuskamme ei vähene. Jos miellytämme muita, annamme keskeisen osan itseämme pois, ja vieraannumme muista ihmisistä ja itsestämme. Samoin käy, jos yritämme ohjailla heitä - me yritämme pakottaa heitä miellyttämään itseämme. Hylkääminen on eristyneisyyden ja eristäytymisen äärimmäinen muoto. Me toistamme sitä, mitä olemme oppineet ja miten olemme aina eläneet, löytämättä lepoa ja kuulumista vain omana itsenämme olemisessa. Yrityksemme päästä irti tuskastamme vain lisäävät tuskaamme, pelkojamme ja eristäytymistämme.

Kun mielemme on pakkomielteisten ajatusten riivaama, me emme ole selvillä itsestämme emmekä siitä, mitä itsessämme tapahtuu. Me emme pysty erottamaan havaintojamme, tulkintojamme, muistojamme, odotuksiamme ja tunteitamme toisistaan. Ajatuksemme ja tunteemme ovat vain sietämätön sekasotku. Näemme elämän tuskallisten tapahtumien sarjana, ja ajattelemme että tapahtumien ohjaaminen ja halutun lopputuloksen saavuttaminen antaisi meille rauhan. Mutta niin ei käy. Sisällämme on kuohunta ja sekasotku, eikä mikään meidän ulkopuolellamme oleva voi poistaa sitä ja antaa meille rauhaa. Usein me emme edes tiedä, mitä me haluamme. Mutta kun me löydämme rauhan sisällämme, mikään ulkopuolellamme oleva ei voi saada rauhaamme järkkymään.