IRC-Galleria

Se jonka enemmistö on katsonut soveliaaksi.
Se ei ole välttämättä paras eikä loogisin,
mutta se on mukautunut kollektiiviseen tahtoon.
Näetkö mikä minulla on kaulassani?
- Solmio.
- Oikein hyvä. Vastauksesi on looginen,
yhtäpitävä normaalin ihmisen vastauksen kanssa: solmio.

Mielisairas kuitenkin sanoisi, että kaulassani on naurettava, hyödytön,
monimutkaisesti solmittu värikäs kangas joka vaikeuttaa pään liikkeitä
ja vaatii ilmalta suurempaa ponnistusta päästä keuhkoihin.
Jos en ole varuillani tuulettimen vieressä,
tämä kangas voi kuristaa minut kuoliaaksi.

Jos mielenvikainen kysyy minulta mitä hyötyä solmiosta on,
joudun vastaamaan ettei yhtikäs mitään.
Se ei kelpaa edes koristukseksi,
koska siitä on tullut nykypäivän orjuuden, vallan ja viileän käyttäytymisen symboli.
Ainoa hyöty solmiosta on se, että voimme riisua sen kotiin tultuamme,
mikä antaa meille tunteen että olemme vapaat jostain,
vaikka emme edes tiedä mistä.

Mutta antaako helpotuksentunne perusteen solmion olemassaololle ? Ei anna.
Jos kuitenkin kysyn mielenvikaiselta ja normaalilta ihmiseltä, mikä tämä on,
terveenä pidetään sitä joka vastaa: solmio.
Ei ole väliä sillä kuka puhuu järkeä
vaan sillä kuka osuu oikeaan.

- Paulo Coelho - (kirjasta: Veronika päättää kuolla)

..Sacha Baron Cohen osaa kyl saada porukan sekoamaan sairailla rooleillaan :D

Meinas olla leffa välillä jopa vähän häiritsevä :P mutta pääosin oli ihan hauskaa.
Yllättävänkin monta aikas suurtakin julkkista onnistunut huijaamaan mukaan itsensä nolaamaan.

Tänään viel Helsingin suuntaan vastaan pikkusiskoa,
joka palailee vuoden reissulta Amerikasta :)

Otetaan meidän pikkuinen vastaan arvoisellaan tavalla,
valkoisella limusiinilla.

Huomenna kuiturastat pois ja omat hiukset takas suoriksi :)
Vaikka ei omia hiuksia rastoitettu olekaan, silti osittain rastoittuneet itsekseen.

Vähän kyl pelottaa missä kunnossa hiukset rastojen jäljiltä on,
mutta jospa ne viel edes kohtalaisessa ..vaan ainakin pidemmät kun aiemmin :)

Kuitupiiskat vaan kaappiin talteen, jos vaik sattuiskin innostumaan joskus myöhemmin uudelleen.

nonnih.
pitkästä aikaa taas kunniakkaat n.5h matolla heilumista takana
ja hyvä omatunto kun tehnyt jotain fiksumpaa kuin vain koneella istuskellut tai sohvan verhoiluja kuluttanut.

hyvä me \o/

Upeat keikat veti Sataman Yön avauspäivänä Musta Joutsen ja Maija Vilkkumaa :)

Mustan Joutsenen takia sinne eilen itse suuntasinkin, enkä kyl pettynyt ..harmitti vaan vähän bändin puolesta ettei tuntunut yleisö niitä tarpeeksi hyvin tuntevan eikä siksi lavan edessä ollut minun & Tarun lisäksi
kuin ihan pari tyyppiä..ja me kaksi kai ainoat jotka tunsi biisit.
Hyvinkin oisi bändillä ollut aikaa tulla takaisin lavalle vetämään encorena muutamat viisut lisänä..mutta ei kehdannut alkaa huutamaan yksikseen ~I want more..I want more..!~

..samuraietanoita..makuupussit päässä O_o

Taisin kerrankin onnistua olemaan yliannostamatta kesän ensimmäistä rannalla löhöilyä.
Kun meinannut jo perinteeks muodostua että ain ekana kertana ei osaa rajoittaa
ja saa sit lopulta jokusen päivän kuluttua kuoria käristettyä punaista ihoa ;)
Mutta nyt tajusin jättää aikas tasan kahteen tuntii.
..mutta oli kyl mukava taas pitkästä aikaa vähän kesää maistella :)

Alkuaan oli ajatuksena vain kävellä muutaman kilometrin lenkki Riihivuoren ala-asemalle,
mutta kun niin lähellä oltiin, niin ajateltiinkin palailla pidempää reittiä, nousten ensin rinteenvierustaa jyrkkä mäki Riihivuoren huipulle ja sieltä päätietä Riihivuorentien varrelle, jossa aikanaan koko kakara-ikäni oon asustellut, ja samalla pitkästä aikaa siihen naapuriin mummulassa vierailemaan.

Vaan palailipas alas mäkeä kävellessä mieleen Riihivuoren metsikossa olevat jyrkät ja oikeasti aikas vaaralliset rinteet joissa aina kakaroina veljien kanssa kiipeiltiin ja joissa oli meillä omat majapaikatkin mukavissa kallionkoloissa, joissa nautiskeltiin eväiksi otetut kaakaot, hedelmät ja voileivät. ..ja siis tottakai pakko oli vanhat paikat tarkistella, siitäkin huolimatta ettei enää ihan yhtä ketterästi osaa siel hyppiä kuin joskus pienenä rääpäleenä.
Melkeinpä vaan hämmentävääkin tajuta miten hienolta voi tuntua katsella jotain kallioita/kivien koloja 10-15 vuoden tauon jälkeen.. ;) ..pitäis vaan viel joskus päästä siel vierailemaan velisenikin kanssa :)

..tällä hetkellä jalat mukavasti naarmuilla ja vihlovina, mutta oli se sen arvoista :P

..tuleepas kovinkin fiksu olo kuunnellessa muutamia hare krishna-lollotuksia :D

kun löytää koetin jos ois tehnyt joku kokonaisen biisin siitä Pasilan yhdessä jaksossa lauletusta sellaisesta.
eip sellaista löytynyt, mutta muutama muu 'tooosi hiano' ;)