IRC-Galleria

olenko kaverilistallasi?

Vastaa tähän ja lisää tämä sitten päiväkirjaasi,
ja ylläty kenen listoilla oletkaan.

Sanon nyt vaan että, kaikki ne ihmiset, joilla ei koskaan mun SELÄN TAKANA oo ollu mitään positiivista sanottavaa minusta niin voi suksia ihan mihin haluaa. Mä en oo ketään pakottanu mun seurassa olemaan ja mun naamaa kattelemaan. Jos mä kerran oon niin ***** ärsyttävä jne niin en todellakaan pistä pahakseni sitä että häivytte mun elämästä ottamatta mitään yhteyttä minuun enää milloinkaan.
En enää halua että kuvittelen että mulla on ystäviä ja ihmisiä joilla on minun seurassa hauskaa ja viihtyvät mun seurassa.
En jaksa enää miettiä että kenelle voi sanoa mitäkin ja sitä että esittääköhän tuokin vaan olevansa mun ystävä..ja sitä, että kuinhan ärsyttävä mä tuonkin mielestä oon.
Vihdoin tuli munki mitta täyteen tuota kaksnaamasuutta.

Hassu tunne olla äärimmäisen vihainen ja surullinen yhtäaikaa. En nyt osaa kyllä kirjoittaa ajatuksiani tähän niin miltä ne mun päässä tuntuu.

Mutta kuitenkin toivon kuitenkin että sellaisten ihmisten ei tarvi enää kärsiä mun seurasta ja että en itsekkään niitä enää tule häiritsemään.

(♥On mulla onneksi niitä oikeita ystäviäkin luultavasti,ne harvat ja valitut. Ja ne riittää mulle vallan mainiosti vaikka niitä vähän onkin. Laatu korvaa määrän!!!!♥)

(Niin ja en oo humalassa kirjottanu, vaikka nyt yö onkin :D)

Yleensä hulluus loppuu lapsuuteen, mutta meillä se jatkuu edelleen.

Tänään on sit tullu tehtyä kaks asiaa mitä ei lähemmäs kymmeneen vuoteen oo tullu tehtyäkään...eli uimahallissa on käyty ja luistelemassa...;)

Sain tämän ystävältäni, joka sai valita kahden asian väliltä. Minä sain myös valita samoin. Olen valinnut. Nyt on sinun vuorosi valita.

Tämä kertomus kertoo eräästä äidistä, joka moitti 5 vuotiasta tytärtään siitä, että tämä tuhlasi kokonaisen rullan kaunista, kallisarvoista kullanväristä lahjapaperia. Rahaa oli vähän ja äiti tuli entistä kiukkuisemmaksi, kun hän näki tyttärensä koristelevan paperilla rasian, jonka hän laittoi joulukuusen alle.

Seuraavana aamunna tyttö antoi askin äidilleen sanoen "tämä on sinulle äiti". Äiti tunsi itsensä
vaivautuneensa muistaessaan eilisen kiukkunsa tytölle. Hänen ärsyyntyi kuitenkin uudestaan tyttärelleen avatessaan paketin ja huomatessaan sisällä olevan rasian tyhjäksi. Harmistuneena hän sanoi tyttärelleen; "Etkö tiedä, nuori nainen, että kun annetaan lahja jollekin, paketissa täytyy olla jotakin?" Tytölle tuli kyyneleet silmiin, kun hän vastasi; "Mutta äiti, ei rasia ole tyhjä! Minä täytin sen kokonaan suudelmilla!"

Äiti murtui myös kyyneliin, polvistui tyttärensä eteen ja sulki hänet syliinsä ja pyysi anteeksi ajattelematonta kiukkuaan. Lyhyen ajan kuluttua tyttö kuoli tapaturmaisesti. Tarina kertoo, että äiti piti tätä tyttäreltään samaa rasiaa yöpöydällään koko loppuelämänsä ajan. Kun hänellä oli vastoinkäymisiä tai kun hän tunsi itsensä masentuneeksi, avasi hän rasian ja otti sieltä kuvitellun suudelman ja muisti tyttärensä rakkauden, jolla hän oli paketoinut suudelmat rasiaan. Todellakin ihmeellinen tunne, on tämä lahja meille, pieni rasia täynnä pyyteetöntä rakkautta ja suudelmia lapsiltamme, perheeltämme, ystäviltämme. Ei ole mitään arvokkaampaa täällä maan päällä kuin tämä.

Laitoin tämän tänne ja pyydän eräitä ihmisiä kopioimaan tämän saman tarinen omaan päiväkirjaansa. Näillä henkilöillä on nyt kaksi vaihtoehtoa:
1. Kopioi tämä päiväkirjaasi
2. Ole niinkuin tämä ei koskettaisi sydäntäsi.

Kuten huomaat, minä valitsin ensimmäisen vaihtoehdon.

Ystävät ovat kuin enkeleitä, jotka nostavat meidät jaloillemme kun siivissämme on jotain vikaa, emmekä muista kuinka lennetään.

Masentaa, masentaa ja masentaa..

Nyt se on hyvin hyvin hyvin lähellä...

"Ystävän seurassa rohkenee olla
oma itsensä."

miks kaikki on hylänny mut just nyt ku oisin tarvinnu juttuseuraa kipeesti...