olin pohjal, sä toit valon elämääni
sä autoit mua näkee eläväni väärin
.. sä otit kädestä kiinni ja nostit
silmät säihkyen enkeli valoa loisti.
Mitä ikin sulle silloin sanoinkaan
en tarkoittanut siitä sanaakaan
en oikeasti tahtonut satuttaa
jälkeen huudon ja itkun mua kaduttaa
mua kaduttaaa
sitä eniten loukkaa jota rakastaa
kyynelten läpi niin vaikea ymmärtää
elämässään olevan jotain tärkeää
rumii sanoja, ei mitään järkevää
turhii sanoja, joista jäljet jää
jäljet jää
joista jäljet jää
sä taas lähdet kun hämärtää
sä taas lähdet, mutta kipu jää
voinko pyytää sulta anteeks, ku oon ollu tosi typerä
ollu stressii hirveest, oon vaa antanu sen kyteä
nyt pommin taval räjähtäen kaikki sun niskaan
anna anteeks, vaik et unohtaisi kummiskaan
arvostan ja kunnioitan, ei kyse oo siitä
joskus vaa hermostuu, ja satut olee siin
.. emmä tarkota siitä sanaakaan
mut liian vaikee saada ulos anteeksi-sanaakaa
siitä samalla tulee paha mieli manaamaa
ku riidat ei selvii ja niihin joutuu palaamaan
se paha olo kytee sisäl odottaen kipinää
ja mun puolest kipinää ei tarvii tulla ikinä
rakastan sua paljon, oot kaikista tärkein
siks tänki asian halusin tehä kunnol tällei
..mut tapan sanoo asioista suoraa
mut miks loukkaa sitä jonka takii vois vaik kuolla?
Toivottavasti luit ja tajuut, et kaipaan sua kaiken aikaa ja rakastan vaan sua !