IRC-Galleria

Onnelassa vierähti keskiviikkoilta. Neljältä sänkyyn ja puol kaheksalta am sängystä ylös. Sappeeseen on kuulemma niin pitkä matka että herätyskin sen mukanen. "Ei oo koko päivää aikaa odotella että neidin pää selkenee". jeep. luistaa se suksi kännispäissäkin . Ei vaan kamalan tyylikkäästi :D tuli hienot koukerojäljet rinteisiin. Ihan kun joku niitä jäisi ihailemaan. Harmi, kauniin epäsymmetrisiä oli. Alkoholipitoisena on se hyvä puoli, että kun muut kammoksuu huipulla jyrkkää rinnettä, niin itte estottomana antaa suksille ohjat ja seuraa tyytyväisenä perässä. Korvapipon korvat oli tosin missä sattuu. toinen takaraivossa, toinen otsalla. Aika kissa. Veli sen verran eläinekspertti että osasi auttaa korvat oikeille kohdilleen. Alkoholi lämmittiki mukavasti. Oli vähän kylmä päivä, 24 astetta miinusta. Ja ne harvatkin laskettelijat tiiviisti vuorattuja. Vähäpukeisena teki mieli tokaista hissitoverille "huh hellettä, mites siellä?". mut en viitiny. ois tullu turpiin saman tien :D Iltapäivästä, kun aurinko ja alkoholi alkovat laskea samaa vauhtia, tuli jäätävät olot. Ja varpaista lähti tuttuun tapaan tunto ja väri. Huvittavaa kun ei tuntenut omia ruumiinosiaan. pystyi samaistumaan varvasamputaation läpikäyneisiin heppuihin :> mitäspäs tästä opimme.. afterskin kautta rinteeseen eikä toistappäin.

Mahtava automatka. Sekä sinne että takas. Koko kolmetuntiset kuunneltiin Radio Aaltoa ja pehmeitä suosikkeja. Herkkua. Loppumatkasta Dion ja Houston tuli korvista ulos. Kuski päättää radiokanavan. Ja äiti valitettavasti oli kuskina. UUMAMA skishopin tarvikemyyjä. Käsitteli tavaroita niin hellästi. ja ne pehmeät kädet<3. Äitiki ihan suli silmissä. Ensimmäinen mies, joka kieli keskellä suuta varo tahraamasta laskettelulasien peilipintaa :D miau.

Onnela on hyvä baari, löytyy vähän vanhempaa ikäluokkaa. eh. ei oikeestaan. Keskiviikkoisin kun sinne kerrankin pääsee, pysyttelee kaikki kahenkympin paremmalla puolella olevat kaukana. vain harvat eksyy ja nekin yllättyy pahan päiväsesti :D ja vetää parhaimmat iskurepliikit kehiin : "vitsi tääl onki taas tää alaikästen ryyppyilta. ei hitto mitä porukkaa. no mut hei, minkäs ikänen sä oot?". Ja seuraavaksi ne alkaa hämmentyneenä pohtia mitä ikäero niille merkitsee ja riittääkö henkinenikä paikkaamaan oikean iän. hehe. Keskiviikkoviihdettä. Kasaripuoli svengaa. Turun parhaimmat lantionpyörittäjät kokoontuu ehdottomasti siellä. Pojatkin john travoltoja<3 rakastan niitten sheikkausliikketä ja piruetteja. aw, mutta niiltä puuttuu kireet housut :/

oispa jo keskiviikko. ja sitten taas keskiviikko. haluun olla alppipujottelija. haluun vaan pujotella ja keskiviikkosin käydä onnelassa.

ainiin aloin miettitä, että kun on jo valmiiksi näin uusavuton, niin mitä sitten tapahtuu kun lapsenlapset haluaa tumppuja, makaroonilaatikkoa,ristikonratkonta-apua ja ryppysen mummon. tumput ne saa unohtaa jo syntyessään. ristikot on pölöjä, niissä menee hermot. makaroonilaatikon kohalla vois ottaa riskin. jos menee pieleen niin syödään makaroonivellillä, joka sekin on ihan syötävää. enkä oo ryppynen vaan niitten iloksi. käytän lorealin age difying creamia. ja lävistys on ja pysyy. badgranma. ne saa epämummomaisen mummon. ai kamala. mua ei mummoksi nimitetä, eikä mun tulevaa luksuskämppää kutsuta mummolaksi. lapsuudentraumat ne ainakin saa, kun mummulassakäynti sisältääki valmisruokaa ja tietsikkapelejä. j a i s o ä i t i n n a a m a t a u l u l ö y t y y k a l l e r i a s t a. hähä.

vitsi oispa jo vuosi 2067.

jee meijän rekassa 1m x 1m plakaatti, loistetaan laiskuudellamme :D

..... ....... spreiattu lakana saattais terästää, oon aina halunnu kokeilla graffititaitojani. huonolla tuurilla lopputulos on värikäs sekamelska. hyvässä lykyssä joukosta erottuu kirjaimet.

no mutta meijän ajokki menee jokatapauksessa kovaa ! ja kuski on kuumis. ja me saadaan huutaa "akta kurver!" . vitsi SE on mainos<3

tänään sain kutsun marimekon muotinäytökseen, jossa puhetta johtaa IKE ilkka ihanainen kanerva. siis tottakai meen.

riku ei suostunut kertomaan viherlassilan työkokemuskriteerejä,
se ei halua mua samaan työpaikkaan.
"ota itte selvää, me ollaan nyt kilpailijoita"
jaaha. no kiitti
"niin et hitaammat syö nopeet".
no eihän tässä sitten oo hätää eikä päivää.
"no mä sit ainaki oon se paikan urho, jol ei oo paitaa, haalarit solmittu lanteille, kuokin sitä multaa tälleen ja kaikki asiakkaat kattoo silleee"
oon sitten kassaneiti 8)
kuul. ollaan aina osattu jakaa kotityötki reilusti.

piano-opettajani retkahti tänään nauruun. hän selitti miten pedaalia käytetään sointuvaihteikkaassa kohassa. iäkäs täti päätyi kuvailemaan käyttöä eräällä tiernapoikien kohtauksella, vähän niin että portista sisään ja portista ulos. siitäkös reimu ratkesi. "hoho, tuosta sisään, tuosta ulos, keksimpä ovelan vertauskuvan, aiai se on kyllä valloittava se tiernapojat, tuosta sisään, tuosta ulos niiin.. ja jalka mukaan ". ihanan maanläheistä opetusta<3 määkin tajuun.

tuntuu että päivät oikein liplattaa. koulussa tullut istuttua vähäiset 4 tuntia per päivä ja nykyään ei senkään vertaa. nään jo ryppyjen kohoavan, ainakin otsan kohalle :D äitin nuorennusvoide ei tekisi pahaa. je, odotan innolla penkkaripäivää, saa läästiä naamaan aurinkopuuteria mielin määrin, mitä tummempi ja rumempi, sitäkin parempi. kunpa jokainen päivä oisi tollainen :> penkinpainajat heittää karkit yleensä eturiviin, nyt saa senkin epäkohan korjattua. alan treenaamaan vähän hauista. lentää karkit sitten varmasti takanaolijoille<3 he kun ei muuten saa mittään. ovat justiinsa niitä, jotka eivät raaski kyynärpäätekniikalla tunkea toisten ohitte tai ovat niin heiveröisiä että ruhjoutuisivat eturivin ihmismassassa. mutta tänä vuonna tänä vuonna ;)

kiinanmuurissa oli tänään kylmä. yksinkertaisia ikkunoita, eristetty jeesus-teipillä. yritys hyvä, tosin siellä kaivattaisiin ihan kokonaisvaltasta ikkunaremppaa :D sattumoisin oli lämmityskin mennyt rikki, oli suht arktiset oltavat :) pieni tuulenvire kävi sisätiloissa. ihmiset istuu toppatakeissaan ja lappaa puikoilla riisiä. hyvää oli ruoka<3 en ole ennen syönyt vermiselliä.

tartteepi hankkia singstar-karaokepeli, idolssi on kirvottanut hirveän laulu-huuman. itse kullekin. äipän koko kvartetti jämähti harkkojen jälkeen meidän olkkariin :D tv:n ääreen. aki lauloi niin hurmaavasti.

romeo ja julia -musikaali oli hirmuhyvä=) lavalta lenteli tekotimantteja, varmaan niistä juhlapuvuista.

mä en kestä.

oltiin kaupassa, äiti kauho irtsareita, kysy haluanko jotain ni pyysin kaksi vaivaista salmiakkipalloa. ruuan jälkeen pussi kiertoon ja äitin miesystävän tyttö tietenkin nappasi ne MUN pallot! rrrä. äippä koitti pelastaa pallukat ja kysy "tykkäätkö anniina niistä kun ovat väkevää salmiakkia?". no ei se tykänny. MUT PÄÄTTI SILTI SYÖDÄ! pertteli.

kui lapsia paapotaan niin helvetisti. oisin voinut sanoa et ne on MUN pallot, anna takas ku et ees tykkää, mut ei, lapsi saa kaiken haluamansa, toistenki karkit perhana. oisin kiljunut omani takaisin jos oisin itteki ollut lapsi. nykyään joutuu vierestä katselemaan kun toinen nuolee mun valkkaamia karkkeja. äpfjgdofdhihfug. julmaa.

mun lapsille ainaki iskostuu päähän se kymmenen käskyn kohta; ÄLÄ HAVITTELE TOISEN OMAISUUTTA. ne ei saa mitään anteeksi vetoomalla ikäänsä, eikä varsinkaan marttyyri-ilmeellä. ne ei saa pureskella mun rannekelloa, ei kattoo videoit sillon kun telkkarista tulee salkkarit, ei vaihtaa mun kilpparin nimeä emmaksi, eikä pölliä mun lauantaisiideriä puskajuhlia varten. kaikkea muuta laillista ne sitten saakin tehä.

hi, löytyi 7uppia jääkaapista ^^ muut menee tänää juhlimaan koulun päättymistä. taidan istua huovan kaa lattialla ja mapittaa monisteita. ja niistää :D vitsi flunssasena on huvittavaa, päät tykyttää noustessa niin paljon että on mukavampi sukkuloida huoneiden välillä kontaten. voi kun joku viel palvelisi niin kävisi töysihoitolasta tämä oleskelu : > iih, no paranen ainakin penkkareiksi juhlimaan.

vttumainen nuha. tupot nenäs. viimenen koulupäivä oli tänään, vipii. mummu haettiin illalla bussiasemalta, seistiin puoli tuntia pakkasessa. kuljettaja oli päättänyt lisätä saapumisaikaan muutaman ekstraminuutin. niin kappas, sai nuha tulta alleen. ikin ei ole nuhaa, kuumet eikä muutakaan kipeyttä. luulin jo olevani kuolematon o.O enpä sit ookkaan. en olisi ikinä uskonut että nuha on näin armotonta. silmät verisuonilla. ja ilman näit tuppoja aivastaisi hela tiden niin, ettei happea pääsis aivoihin ja alkaisi pyörryttää. hoh, mutta on saaran äitin työkaverin kylkiluukin murtunut ihan vaan liiallisen yskimisen tuloksena, että ei se mikään mahdotomuus oisi tästä nuhasta kupsahtaa.

Välillä tyyppittää kaikki suomalaiset idiooteiksi, välillä niistä löytyy jotain hyvääkin :) ensiksi päivällä manasin suomalaiset maanrakoon. harppasin jalkakäytävän jäiseltä puoliskolta ja päädyin selälleni lumipenkkaan. ihmiset marssi suoraan ohi. jokanen katsoi ilmeillen että "nouse nyt hyvä tyttö itte sieltä". vähän aikaa kun penkassa istui ja odotti josko joku kyselisi kuulumisia, niin rr meni kärsivällisyys. ja oli pakko kömpiä omilla voimilla ylös. seuraavassa kadunkulmassa vastaan asteli jätkä, joka muovasi tuppujensa välissä lumipalloa, pipo silmillä. niin oli hempeä näky. sitten illalla prismassa suomalaiset olivatkin jo mukavia :) permanenttipäinen nainen kärräsi ostoksiaan parkkipaikalla. siltä lens jokin folipurnukka maahan, mummun ja äitin kanssa todettiin "ei vitsi sen maksalaatikko tippus". herrasmies lähti huitomaan rouvan perään. eräs naikkonen liittyi miehen seuraan ja rinnatusten juoksivat. rouva oli täysin omissa maailmoissaan, varmaan rankka työpäivä takana ja lapset odottamassa autossa. nostin purkin syliin ettei autot liiskaisi sitä, mies sai kahmastua otteen naisen takista ja siihen päättyi rouvan matka. sai sen ulkolyhtynsä takaisin. ja kaikki oli onnellisia; toiset sai leikkiä supersankaria ja yksi sai lähimmäisenrakkautta<33 uh miten lämminhenkinen tilanne.

myrskysatkareita onki olemassa :D seppälän halpisvarjo väänty lumimyräkässä. totesin että "tää muovivarsi oliki suunniteltu just lumimyrskyjen varalle". äiti päätti että ens kerrallla panostetaan myrskysatkariin. hitsi, ois ollut hienoa keksiä joku hyödyllinen vempain... miltäköhän sellainen näyttää, varsi paksua puupökkelöä ja kärjessä vilkkuva valo. oiskohan niitä marimekko -kuosilla.

jei muuten. en ole lukiolainen, työssäkäyvä aikunen tai mikään muukaan tylsänkuuloinen ammattilainen. olen Työtön Nuori ^^ .. joka valtion mukaan liikkuu riskivyöhykkeellä, yhteiskunnasta syrjäytymisen rajamailla. elämähän käy ihan jännittäväksi :b

koiran hankinta osottautukin monikulmaiseksi prosessiksi. äitin kans istuttiin eilen keittiössä ja mietittiin. ollaan tätä nykyä adoptioperhe. kennelkasvattajat lähinnä muistuttaa sosiaaliviranomaisia. huoh.

autolla ajettiin koko kööri nummelaan, kasvattajan oli pakko nähdä kaikki perheenjäsenet ennen kun se huolii edes jonotuslistalleen! nooh, sinne mentiin ja vastaan tuli pieni kerrostalokämppä, viisi koiraa ja omistaja. ja kuudes tuotiin siinä vierailun aikana :D telmittiin lattialla koirien kanssa, omistaja seiso seinää vasten. kysyttiin et eikö hän tenttaakaan meitä niin hän katto tuimasti että "minähän tarkkailen teidän käytöstänne ja näen kyllä, miten sopivia olette listalle. olen entinen erityisopettaja, osaan lukea ihmisiä". o.O cruela devil. tekohymy kesti seuraavat kolme tuntia.

nainenhan keksi kuin keksikin muuta puuhaa kun alkoi olo käydä liian kotoisaksi sisällä. koirien kanssa hylätylle lentokentälle ulkoilemaan! ...jonne ei kuultanut sitten valon häivähdyskään ilta kahdeksan jälkeen ja pelkkää metsää ympärillä. ties mitä hätälaskuja ja sotilaskoneharjotuksia siellä suoritetaan. tähyiltiin silmäkulmasta taivaalle ettei kone sattuis yllättämään. 45minuuttia seistiin kentän keskellä, nainen poltti toppatakissaan tupakkaa, nauro " eikai teil oo kylmä", hähä no eipä, niin helvetin kylmä kun ei sattumalt tullu mukaan yhtä paksuja toppavarusteita. ah, kun pääsi autoon, otti kengät pois, sulatti varpait koko paluumatkan<3 jos tällä rääkillä ei koiraa heru niin seuraava askel, kuluttajavirasto. tai ostetaan lehtipalstalta joku noku spanieli.

hitto. tartti sitten valkata kahensadan rodun koirakirjasta joku harvinaisin. ja eikun pentujonon päähän odottamaan. sitten kun me parin vuoden kuluttua saadan karvajalka niin siitetään sillä niin monta pentua että on kaikille jakaa. oltiin kuuntelemassa irkkuterrierin esitelmää yhessä kennelissä ja se äijä oli täys pässinpää! heti kun sen vaimo älähti niin mies röyhisti rintaansa "kysyinkö sulta jotain", "hiljaa siellä", "tajuutko mikä ero on sanoilla kuunnella ja puhua!?". taisi kouluttaa koirien ohella vaimoansa :> koitin katsoa niitä koiria sil ilmeellä että -puskii isäntänne kimppuun. tyhmät käänsi vaan päätään. ainakin on lojaali koirarotu..

<333

täydellinen keikka. korvissa soi ja elämä yhtä hattaraa<3 ääniki ihan kähee, riku tuli aamulla et "oot vähän kiljunu". alku hieman takkuili, junaliput jäi kotio. saara ja juttis meni eeltä ja mä tulin perästä. joutusin opiskelijaenemmistöiseen vaunuu, kaikki istu hiljaa, luki paksuja kirjoja ja puri kynää. hurahti se parin tunnin matka hesaan abikalenteriakin lukemalla. koitin näyttää silt et mäkin oon täs pänttäämässä ensi viikon tenttiin. hitto hesa on kylmä kaupunki, sain sormiin melkee kuolion. ääreisverenkierto ei muutenkaan toimi normaalisti. kieputtiin joku tunti ympyrää keskustassa, missään ei ollut kafebaria. kunnes corner sattui kohdalle, jämähdettiin sinne kolmeksi tunniksi. äijien kaljapaikka sekin, televisiosta tuli tikkapeliä, tilattiin sidut, baarimikot näytti ensin pahaa naamaa, mutta leppy kun kauniisti hymyili :> ihmeellisiä kovakuoriaisia nuo hesalaiset. portsaritkaan ei vastannnu vaikka niille suoraan puhu ja kun hymyili niin tuijotti lasittuneesti silmiin. teki mieli halata :D panssarit päällä, oisivat hellyyttäviä ilman. sit cornerist invavessan kautta virgin oil co.lle. lämppäri jeespoks mutta carmen gray on cg. ho, ja sattumalta tuli luotua sisäpiiriyhteys bändiin, kiitos saaran ihastuttavan olemuksen. aina kattonut tuisku-fanien touhua sillee "eiei lapset" kun ne kiertää keikkoja antin mukana, mutta nyt ollaan ittekkin menossa samaan pahaan suuntaan. sentään on carmen gray palvonnan kohteena. no oisi tuiskuukin kiva fanittaa<3 loppuilta ranskalaisnuorukaisen kanssa sohvapuolella, osasi onneksi hyvin suomeakin, ranska meilt kaikilta oli ruostunut jo lähes käyttökelvottomaks. täyteläs keskustelu: "parlez vous francais?".."öö oui un petit ja siinä se". sillä ja sen veljellä oli kreikan mytologian puolijumalten nimet :D uu divine company. ittellä nimi jotain huimaa virolaista alkuperää. jeep, tajuttiin just ennen baarinsulkua ettei klo4 mee bussia, jouduttiin tunti hengaan kampin kellarikerrokses. tuli pari hullua vastaan, toinen puhu ittekseen, nauro kun me naurettiin, vaihto jalan asentoa samaan tahtiin kun mä ja satunnaisesti sai raivokohtauksia ja toinen käveli housut kintus huutaen "do you wanna have sex". hirveet kun ei voinut revetä. oisivat hypänny kurkkuun. käkätettiin kaulaliina suun edes. viidelt tuli turku-bussin kuulutus, porttiin vihreä valo ja me istuttiin ja pohdittiin et tarttiskohan mennä kurkkaamaan. pääsi linkku sitten jotenkin lähteen ilman meitä. taidettiin pohtia liikaa. ei me sitä bussiakaan kyllä nähty, vasta kun se kurvasi ulkoilmaan. mystistä, aaveauto. jutta sai väläyksen niin kipitettiin juna-asemalle ja otettiin ensmäinen aamujuna, matkaseurana kaikkii mammoja ja pappoja. junalla saavuttiin turvallisesti turkuun<3 asemalt kävely kottiin, koirien taluttajat jo liikenteessä, ja suoraan aamupalapöytään äipän ja sedän seuraksi. jännä kun ei siinä vaiheessa enää väsyttänyt. pikkuset serkutkin heräs, katottiin staraoke :D kuinkakohan kauan pystyis oleen nukkumatta.. ranskalaismiehet on vertaansa vailla. käsittämättömiä.