IRC-Galleria

AsuntoesittelyssäKeskiviikko 30.07.2008 02:45

Vain yksi henkilö tutustumiskäynnillä tänään. Hän oli päälaelta kalju hujoppi, joka kantoi aina salkkua. Se oli kummallista. Hän kantoi salkkua mukanaan tilaisuudessa kuin tilaisuudessa. Ja aivan yhtä varmasti hän oli poikkeuksetta pukeutunut nukkaiseen ja tylsään liituraitapukuun. Kädessään miehellä oli raskas kultakello. Jakkupukuun pukeutunut nainen - kiinteistövälittäjä - kilisteli avainnippua sormiensa lomassa. Ovi aukesi makeasti rusahtaen, kuten kunnon kotioven kuuluukin. Se pani selvästi parastaan.

"Talo on valoisa..." myyjä sanoi saattaessaan vierasta sisään.

Silloin lamppu räsähti rikki.

"... Tunnelmallinen", hän korjasi hymyillen.

He astuivat eteisestä ensimmäiseksi keittiöön. Senkin lamppu poksahti heti kun Marja-Leena napsautti katkaisijaa.

"Sama oivan yllätyksellinen tunnelma jatkuu myös keittiössä", nainen jatkoi sujuvasti.

"Sisustus on hyvin yhtenäinen..." kiinteistövälittäjä sanoi potkaistessaan kirkuvanpunaisen tuolin jääkaapin taakse piiloon, "...ja edellinen omistaja on innokkaasti remontoinut taloa sieltä sun täältä. Keittiön kaapit hän uusi juuri ennen lähtöään...", Marja-Leena luennoitsi ja alkoi availla kaappeja. Kolmannen kaapin ovi irtosi saranoiltaan ja jäi hänen käteensä. "...mutta tämän kaapinoven poistamisen hän jätti minun vastuulleni. Olemme pitäneet lämpimästi yhteyttä siitä päivästä lähtien kun hän teki päätöksen kodin myyntiin asettamisesta. Sisustus on lempikeskustelunaiheemme. Hän on todella mukava ihminen. Elämäniloinen, siisti ja säntillinen."

Neljännen kaapinoven takaa putosi lattialle ropisten valtava kasa riisiä. "Tämäkin on aivan välttämätöntä, jotta sisustuksesta saadaan oikein feng shui, tiedättehän? Valkoinen väri huoneen tässä nurkassa tietää tunnetusti avio-onnea. Aina täytyy olla valmis kohentamaan talon energiavirtaa."

Marja-Leena päätti olla avaamatta enää yhtään kaappia. Samassa taulu putosi seinältä kenenkään koskematta, ja pudotessaan se paljasti takaansa revennyttä tapettia. Taulua peittänyt lasi rikkoutui äänekkäästi pamahtaen. Lattia peittyi sirpaleisiin. Marja-Leena hyppäsi säikähdyksestä, mutta jatkoi nopeasti: "Myös tuohon huoneen osaan tarvittiinkin ehdottomasti hieman enemmän valkoista. Seinää ei muutenkaan koskaan saisi liiaksi peittää. Sitä paitsi maanläheiset sävyt eivät alkuunkaan kuulu luovuuden seinämälle, joten taulu sietää varsin hyvin lähteä."

Kahmiessaan lasinsiruja pois lattialta Marja-Leena sai käteensä viillon, ja pelästyessään kipua hänen onnistui lyödä päänsä keittiön pöytään ja pirskottaa veripisaroita valkoiselle tapetille. Pöydästä irtosi jalka ja kaatuessaan se paukautti Marja-Leenaa päähän toistamiseen. Pöydällä olleet sokeripalat levisivät ropisten pitkin lattiaa. "VALKOISTA EI KOSKAAN OLE LIIKAA! PÖYTÄ ON KOOTTAVA, JA MAHTUU PIENEENKIN TILAAN! Tämä... taas... on... PUNAINEN ON RAKKAUDEN VÄRI! PUNAINEN ON RAKKAUDEN VÄRI!" siivottomalla lattialla konttaava kiinteistövälittäjä huusi lähes hysteerisenä. Hän hieroi sormensa veripisaroista sydänkuvioita tapettiin ja esitti sommittelevansa sokeripaloja, riisiä ja lasinsiruja mahdollisimman hyvin energiaa kanavoivaan muotoon. "TÄSTÄ TAAS TULEE... Tästä tulee..." Yhtäkkiä hän vaikeni huomatessaan, että huoneesta oli kadonnut yksi pari jalkoja.

Mies oli siirtynyt olohuoneeseen.

Marja-Leena oli tavannut miehen monesti ennenkin. Hän tuli aina katsomaan taloja, joita Marja-Leena esitteli, mutta ei koskaan sanonut sanaakaan. Koko tämänkin esittelyn ajan mies oli ollut aivan ääneti, eikä ollut suoranaisesti osoittanut kiinnostusta mihinkään. Katseli vain. Nyt mies oli pysähtynyt kaappikellon eteen, ja tiiraili sitä levollisesti kädet selkänsä takana. Mies käänsi päänsä hitaasti ja kilpikonnamaisesti kohti Marja-Leenaa. Nyt hän katsoi naista suoraan silmiin. Kun mies yllättäen avasi suunsa, Marja-Leena hypähti säikähdyksestä. Ääni oli jykevämpi kuin hän oli kuvitellut.

"Nainen."

Huoneeseen laskeutui hiljaisuus. Kaappikellon punnus heilahteli äänettömyydessä. Aikoiko mies puhutella Marja-Leenaa? Näin ei ollut koskaan ennen käynyt. Marja-Leena odotti. Lopulta hän rikkoi hiljaisuuden arasti vingahtaen: "Niin?"

Hetken he olivat molemmat vaiti. "Tahdotko että sut pois näistä kuvioista veisin?" mies kysyi voimakkaasti. "Ömm... Anteeksi, mutta... Mitä tarkoitatte?" kiinteistövälittäjä tiedusteli hämmentyneenä. Mitä tämä tarkoittaa? Halusiko mies lähteä? Eikö talo ollut hänelle mieluinen?

"Jos haluat voit vaikka istua kasvojen päälle hajareisin", mies jatkoi jokaista sanaa painottaen. Marja-Leenan suu loksahti ällistyksestä auki ja hän haukkoi henkeään. Vieras jatkoi kiihtyen: "Ja syviä naarmuja raapia selkääni punaisilla kynsillä."

Ennen kuin kiinteistövälittäjä ehti esittää paheksuvan vastalauseensa, mies sujautti tulisesti: "Puhua kielillä, kiusata hengiltä tekemällä kaiken." Samassa mies oli harpponut huoneen poikki ja tarttunut naista käsivarresta. He katsoivat toisiaan hiljaa.

"Kaiken", hän toisti.

Etkö vielä ole jäsen?

Liity ilmaiseksi

Rekisteröityneenä käyttäjänä voisit

Lukea ja kirjoittaa kommentteja, kirjoittaa blogia ja keskustella muiden käyttäjien kanssa lukuisissa yhteisöissä.