IRC-Galleria

Joskus yksinäisinä iltoina koneen äärellä olen huvikseni pohtinut, että mitähän tapahtuisi, jos täällä Galleriassa vaihtaisi siviilisääty-kohdan sinkusta tilaan "etsii seuraa". Varmaan naisia tulvisi ovista ja ikkunoista, ja osaa vaimokandidaateista pitäisi säilöä pakastimeen, etteivät mene pilalle.

Tai sitten mitään ei tapahdu.

Mitä jäi käteen?

Ei yhtään mitään. Vuosi sitten toivotin ihmisille paskaa tätä vuotta, ja vahingosta viisastuneena en taida tehdä sitä uudelleen. Tai mitäpä jos sittenkin, sillä eihän se tosielämässä mihinkään mitään vaikuta.

On kyllä ollut harvinaisen mitäänsanomaton vuosi, koko vuoden aikana ei ole tapahtunut mitään mainittavaa, ainakaan positiivista. Negatiivisia asioita ja yksityiskohtia tähän vuoteen onkin sitten taas mahtunut yllättävän paljon. Vai onkohan loppulaskussa kyse sittenkin siitä, että pessimisti muistaa mieluummin ne huonot asiat, kuin ne paremmat?

Mitä vuoden aikana sitten on tapahtuntu? Pakko myöntää, että en edes muista. Työharjoittelu, kesätyöt, jäätämistä koulussa. Jäätämistä yksityiselämässä, jäätämistä ihmissuhteissa. Jäätämistä musiikkiharrastuksen parissa. Jäätämistä kaikkialla. Pitäisi vain ottaa itseään niskasta kiinni ja ryhdistäytyä joskus. Ehkä ei kuitenkaan enää tämän vuoden aikana. Ehkä ensi vuonna.

Niin, ehkä ensi vuonna.

Hajosin ihan vähäisen.



Ei tämä toinenkaan huono ole, vaikka sisältääkin kaksi huonoa biisiä:

FEM-tentti läpi. Nyt voin huokaista helpoituksesta ja rentoutua...

...anturitekniikan myöhässä olevan raportin parissa.

FFFUUUU!

Joulutorttuja.

Omnomnomnom.

Enpä ole aikoihinkaan soittanut niin kauan, että sormenpäistä lähtee iho.

Ehkä juuri sen takia se iho lähtikin.

Voddler tarjoaa vuokraelokuvia täksi viikoksi, mukana mm. Disneyn koko perheen jouluelokuva Satan Paws 2.

Vai kenties Santa Paws 2? PainovirhePAHOLAINEN iskenyt?

Kätevää, että maailmasta löytyy näinkin monta hyvää progehtavaa hevibändiä. Aiemmin jumitin vain Dream Theaterissa, Rushissa ja Circus Maximuksessa, mutta nythän näitä uusia bändejä löytää ihan liukuhihnalta kun vähän vaan jaksaa etsiä.

Ja biisien pituudet ovat sitä tuttua luokkaa, 15:55 näkyy tämänkin kappaleen pituus olevan. Ei tämä sinänsä mitään vaikeaa musiikkia olisi tehtäväksi, mutta joskus, vain joskus kaikki loksahtaa kohdalleen niin hyvin, että siitä voisi biisin saada.

Perjantaiaamusta sunnuntai-iltaan asti noin 60 tuntia talkootyötä, ja samana aikavälinä hieman alle 10 tuntia unta, paljon loistavia bändejä ja hyviä puhujia, viitisensataa räpsittyä kuvaa edellämainituista, hyvää ja huonoa huumoria sekä tyhmiä, huonoja vitsejä (unohtamatta vienosti kuolemalta tuoksahtavaa jalkahikeä). ~800km matkustusta linja-auton kyydissä halki pimeän ja märän Suomen.

Kameran kantamisesta jumiutuneet niskat, puhumisesta ja huutamisesta käheytynyt ääni, ja kaikesta valonvälkkeestä kipeytyneet niskat sekä rutkasti univelkaa. Paljon ihmisiä, paljon meteliä, paljon tungosta, noin 10 000 hengen joukossa vanhoja ystäviä ja uusia tuttavuuksia.

Huhhuh. Ensi vuonna uudestaan! <3

Nyt on kuuntelussa taas Shadow Gallery. Tämä bändi on ehkä hienointa mitä oon vuosiin löytänyt. Näillä iskee kaikki kohdalleen, biisit on hyviä, rakenteet hyviä, hyviä soittamaan, sopivaa progehomokikkailua ja lyriikatkin useimmiten kohdillaan. Miksi musiikin piätisi olla helppoa kuunneltavaa?