IRC-Galleria

Onko oikeasti niin vaikea myöntää kaikkea mitä tuntee ja kaikkea mitä tapahtuu? Onko niin vaikea unohtaa asioita ja niin vaikea hyväksyä uusia? Onko oikeasti niin vaikeaa sanoa joskus "Minäkin olen täällä" kun muut sanovat? Ja sitten kun sen sanoo, onko niin vaikeaa olla tuntematta huonoa omatuntoa? Onko niin vaikeaa jaksaa päivästä toiseen, niin vaikeaa jäädä paikalleen? Onko niin vaikeaa irrottaa menneestä tai tarttua uuteen? Onko niin vaikeaa uskoa toisia ja uskoa itseä? Onko se oikeasti niin vaikeaa luottaa johonkin täällä ja niin vaikeaa olla luottamatta mihinkään? Niin vaikeaa unohtaa oma itsensä ja niin vaikeaa muistaa kuka on? Onko niin helppoa hukata oma nimi pimeään ja niin vaikeaa kuitenkin myös löytää se hämärän kätköistä?

Mutta mitä jos ei osaa myöntää ja olla? Mitä jos ei osaa unohtaa ja hyväksyä? Mitä jos ei uskalla sanoa ja olla tuntematta itseään sitten huonoksi kun uskaltaa? Mitä sitten jos ei jaksa päiviä mutta kuitenkaan ei jaksa pysähtyäkkään? Mitä jos ei osaa irrottaa vanhasta mutta ei myöskään tarttua tulevaan eikä olla välilläkään? Mitä jos ei osaa uskoa toisiin mutta ei myöskään itseensä? Entä sitten kun unohtaa itsensä eikä enää muistakkaan kuka on? Entä sitten kun hukkaa oman nimensä eikä löydä sitä etsiessään vaikkei oikeastaan loppujen lopuksi haluakkaan löytää sitä?

Mitä sitten kun tuntuu että on väärä joka paikkaan, jokaiselle, joka hetkeen ja joka muodossa, muttei silti pysyt myöntämään sitä täysin?