IRC-Galleria

Ormond käveli hitaasti huoneeseen ja rojahti polvilleen vaimonsa viereen ja halasi tämän kuollutta ruumista itkuun purskahtaen.
Hän ei kuitenkaan huutanut enää vaimonsa ja lastensa nimiä, ei nostanut katsettaan kohti taivasta ja kysynyt, miksi näin oli käynyt. Ormond oli hiljaa polvillaan ja itki vaimoaan halaten, mutta ei sanonut mitään, sillä mitään sanottavaa ei enää ollut.
Randolph seisoi hetken huoneenovella ja katsoi musertunutta veljeään ja olisi nauttinut tästä näystä, ellei jokin hänessä olisi käskenyt häntä olla nauttimasta tästä. Lopulta hän päätti kävellä veljensä luokse ja polvistua hänen viereensä, laskeakseen kätensä tämän olkapäälle. ´´Anna heidän nukkua.`` Randolph sanoi hiljaa ja teki itsestään toopen jopa tässä tilanteessa, mutta hänen oli pakko.
´´Mitä tapahtui?`` Ormond mutisi ja painoi päänsä vaimonsa hiuksiin.
Randolph vilkaisi kuolleita veljenpoikia ja tytärtä ilmeettömästi ja kuiskasi sitten hiljaa. ´´Sotilaat hyökkäsivät.. Tulin liian myöhään hakemaan perhettäsi turvaan.``Hän valehteli hyvin, yhtä hyvin kuin aina ennenkin.
Ormond nosti päänsä ja katsoi veljeään, joka yritti näyttää surulliselta ja onnistuikin siinä hyvin, mutta hän ei sanonut mitään, sillä mitään sanottavaa ei ollut.