IRC-Galleria

Ormond käveli hitaasti huoneeseen ja rojahti polvilleen vaimonsa viereen ja halasi tämän kuollutta ruumista itkuun purskahtaen.
Hän ei kuitenkaan huutanut enää vaimonsa ja lastensa nimiä, ei nostanut katsettaan kohti taivasta ja kysynyt, miksi näin oli käynyt. Ormond oli hiljaa polvillaan ja itki vaimoaan halaten, mutta ei sanonut mitään, sillä mitään sanottavaa ei enää ollut.
Randolph seisoi hetken huoneenovella ja katsoi musertunutta veljeään ja olisi nauttinut tästä näystä, ellei jokin hänessä olisi käskenyt häntä olla nauttimasta tästä. Lopulta hän päätti kävellä veljensä luokse ja polvistua hänen viereensä, laskeakseen kätensä tämän olkapäälle. ´´Anna heidän nukkua.`` Randolph sanoi hiljaa ja teki itsestään toopen jopa tässä tilanteessa, mutta hänen oli pakko.
´´Mitä tapahtui?`` Ormond mutisi ja painoi päänsä vaimonsa hiuksiin.
Randolph vilkaisi kuolleita veljenpoikia ja tytärtä ilmeettömästi ja kuiskasi sitten hiljaa. ´´Sotilaat hyökkäsivät.. Tulin liian myöhään hakemaan perhettäsi turvaan.``Hän valehteli hyvin, yhtä hyvin kuin aina ennenkin.
Ormond nosti päänsä ja katsoi veljeään, joka yritti näyttää surulliselta ja onnistuikin siinä hyvin, mutta hän ei sanonut mitään, sillä mitään sanottavaa ei ollut.

Mentiin sitten vähän hienompaan ravintolaan syömään vikana iltana, ruoka oli ihan ok.
alkupalat nam nam. pääruoka oli mun osalta herkullista, muiden ruuissa oli parantamisen varaa.

Ravintoloissahan käyttäydytään hyvin, tai ainakin henkilökunnan pitäisi käyttäytyä.
Ida kyllä sai silmäniskuja oikein urakalla ja no...
Kun oltiin syöty tarjoilija tuli pälättämään siihen jotain huonolla englannilla ja vaan minä kuulin mitä se sanoi.

Anna: Mitä se sano?

Minä: Se sano että saadaan ilmaset shotit (kiitos Idan)

Annan ilme väänty tässävaiheessa niin tuskaiseks ja epätoivoiseks että sitä ei voi kuvailla. No se toljotti siinä mua ja sano : Oikeesti? Eih!

Niin että koska meillä oli ollut koko lomanaikana ässä hihassa (Ida) vaaleahiuksinen neiti, shotteja tarjoiltiin aika urakalla, ei ollut siis ihme että noi ''viimeiset'' shotit sai meidät suorastaan hätääntymään ---> ei enää!


joo ihan sama mitä siansaksaa tossakin lukee xD

(hulio)

vielvähän täytyy antaa mun hihitellä näitäki juttui!

Olen siirtynyt pisteestä A pisteeseen B ja siinä kestikin sitten sellanen melkeinpä vuoden verran!!!! No kai kohta sitten se piste C:kin häämöttää jotta voi lähteä takaisin Pisteeseen A ja todeta lopulta että siinä se on. LOPPU!

Tiiättekö sellanen L O P P U

THE END

Voi miten kauan oon tätä odottanu! 6kk oon odottanu että pääsen kirjottamaan nää kysieset kohtaukset !!!! ja nyt ne on siinä! lopettelivat kauniisti luvun 21 jonka tänään kirjoitin.
toistaseks 26 sivua, ellei käy kuin luvussa 20, josta lähti kolme sivua korjailun jälkeen. (kirpasee)

Varmaan kuitenkin kirjotin liian kovalla vauhdilla nuo, ja niistä tuli liian lyhyitä, mutta katsotaan nyt. Olen onnellinen!
Seuraavia kohtauksia odotellessa.

Ketään ei kiinnosta, eikä pidäkkään. Kirjotinpa vaan tänne ylös U,u


oheessa (epäonnistunut) kuva herra vara-amiraalista itsestään.

Kattelin tänää että missäs vaiheessa oon kirjottamisessa.... Jotenkaa mulla ei oo vaa välähtäny tai jotain muuta on sattunu, koska tjusin lopettavani luvun 20 sivulle 425....



inhotkaa tai hurratkaa, mut mulla oli ainaki ihan helvetin hauskaa XD

Ei, äsköinen ei tarkoittanut, että se olisi kokonaan valmis. >:DD

MUHAHAHAAAAAAA

no voi kyrpä.... 6.2. klo20.08 minusta tuli 18v.
Toinen jalka haudassa ja dementtiakin on täysin väistämätön... Reuma iskee ja kaikki muu siihen samaan syssyyn :D no juhlat oli ainaki musta kivat, vaikka vitutti niin vitusti, että mun piti ruveta nipottelemaan metelin laskemisesta.
Kerrostalo elämä ei ole helppoa.

kiitos kuitenkin teille kaikille, jotka olitte pirskeis.

<3


p.s. toivottavasti viihdyitte :)

Keine Zeit für Liebe
Denn du kämpfst allein
Niemand sieht dich bluten
Niemand hört dich schreien

~oomph!~ Wach Auf

Jos löydyn sinun kännykkäsi nimilistalta, niin kerro nyt millä nimellä olen siellä!
Sen jälkeen kopioi tämä omaan päiväkirjaasi, saatat hämmästyä!

Weißt Du wie die Dichter schreiben?
Hast Du je einen gesehn?
Dichter schreiben einsam
Weißt Du wie die Maler malen?
Hast Du je einen gesehn?
Maler malen einsam

~Christina Stürmer~

kaunis kappale, oli pakko laittaa tänne. ^^

´´Emanuel, Emanuel, Emanuel, Emanuel, Emanuel, Emanuel...``
Emanuel seisoi tyhjällä käytävällä joka näytti jatkuvan kauas horisonttiin.
Joku kuiskasi hänen nimeään jatkuvasti, mutta Emanuelilla ei ollut hajuakaan, mistä kuiskaus kuului.
Hän lähti kävelemään eteenpäin käytävää, jossa ei ollut ovia, eikä edes tauluja seinällä. Vain punainen matto oli pistetty käytävään.
´´Emanuel, Emanuel, Emanuel, Emanuel, Emanuel…`` Kuiskutus kuului nyt paljon lähempää kuin äsken ja oli selvästi voimistunut.
´´Kuka sinä olet? Mitä sinä tahdot?`` Emanuel huusi ja katsoi käytävän kumpaankin suuntaan.
´´Tule Emanuel, tule Emanuel, tule Emanuel…`` Kuiskaus käski häntä.
Sitten kuiskutuksen rinnalle nousi ulinaa. Itkemistä muistuttava ääni. Se parkui parkumistaan ja mitä pidemmälle käytävää Emanuel käveli, sitä voimistuvammin itku kuului. ´´Minne minun pitää tulla?`` Emanuel kysyi ymmällään, mutta nyt lähes kuiskaten.
´´TULE TÄNNE, EMANUEL! TÄNNE!!`` Ääni kiljui nyt niin kovaa, että Emanuelin korvia särki.
Kun huuto loppui, Emanuel kuuli takaansa pamahduksen ja hetkeksi valo täytti käytävän.
Emanuel kääntyi katsomaan mieletöntä tulimerta ja kauhistui.
Joku oli räjäyttänyt käytävän hänen takanaan ja Emanuel pelkäsi, että jos ei juokse, joutuisi pian itsekin tulen syömäksi.
Emanuel lähti juoksemaan niin kovaa kuin pääsi ja hän kuuli takanaan taas räjähdyksen, mutta ei kääntynyt katsomaan.
Kuiskutteleva ääni voimistui voimistumistaan ja yhtäkkiä hän näki edessään oven.
Emanuel pysähtyi ovelle ja painoi korvansa oveen. Kuiskutus kuului oven toiselta puolelta ja niin kuului myös nyyhkytys.
Hän avasi oven. Huoneessa oli hetken pimeää, mutta sitten valot syttyivät ja Jonason istui tuolilla sängyn edessä.
Sängyllä makasi joku, valkoisen lakanan alla ja Jonason nyyhkytti tuolissaan. ´´Miksi! Miksi!`` Jonason parahti ja jatkoi nyyhkyttämistä.
Emanuelin sydän hakkasi ja hän toljotti Jonasonia, jota ei ollut ikinä nähnyt itkemässä.
´´Mitä on tapahtunut?`` Emanuel yritti kysyä, mutta hän ei saanut enää ääntä suustaan.
Ennen kuin hän ehti hätääntyä äänensä menettämistä, hän kuuli laukauksen.
Jonason lopetti nyyhkyttämisen ja rojahti lattialle vaikeroiden.
Joku oli ampunut Jonasonia, Mutta kuka?!
Emanuel katsoi ympärilleen, mutta ei nähnyt ketään, sitten hän tajusi kauhukseen, pitävänsä itse asetta kädessään.
Emanuel parahti kauhuissaan ja heitti aseen pois kädestään, mutta parahtaessaankaan hän ei saanut ääntä suustaan.
Jonason nousi polvilleen ja katsoi Emanuelia surullisena. Hän puristi valkoista paitaansa kädellä ja se rupesi värjääntymään samaisesta kohdasta punaiseksi. ´´Miksi, Emanuel? Miksi sinä teit sen?``
Emanuel yritti saada sanaa suustaan, mutta mitään ei tullut.
´´SINÄ TAPOIT THOMASIN! JA NYT SINÄ LIERO TAPAT MINUT!`` Jonason karjui ja veti esiin pistoolinsa. ´´MINÄ TAPAN SINUT! TAPOIT YSTÄVÄNI! PETTURI, KATALA LIERO! ET OLE SEN PAREMPI KUIN NOUSEVA KUU!``
Emanuel yritti huutaa kauhuissaan, mutta hän ei saanut ääntä, joten hän yritti perääntyä, mutta hän ei liikkunut, hän ei päässyt karkuun, eikä voinut huutaa puolustuksekseen.
Jonason tähtäsi ja painoi liipaisimesta, Emanuelin katsoessa pistoolin piippua toivottomana.