IRC-Galleria

Elämä, opetathan?Maanantai 11.06.2007 15:22

Äiti Elämä, en aina tiedä, mitä olen tai miksi elän. Mihin kuulun, minne päädyn?
Luulen kyllä tietäväni, mitä elämältä tahdon. Hetket yllättävät kuitenkin juuri silloin,
kun luulee tietävänsä.Hetket eivät tarraa meihin, me tarraamme niihin.
Ei se ole helppoa, kun pitäisi luopua, mutta ei luovuttaa.
Kun taivas mustuu ja tähdet lakkaavat tuikkimasta. Kun tuntuu, ettei mole mitään, ei ketään.
Isä Maa, en aina pysty ymmärtämään, miksi otat luoksesi juuri sen tärkeimpäni, lähimpäni ja juuri sen, jota tarvitsen. En aina pysty ymmärtämään, kuinka voit tarvita enemmän, kuinka voit rakastaa enemmän kuin minä. On niin vaikea löytää valoa surun keskeltä, on niin vaikea jatkaa eteenpäin.
Kun ystävää on kohdannut suru, tuntuu kuin ei olisi sanoja, kuin ei osaisi puhua. Voi vain toivoa, että ystävä tuntee sen, mikä jää sanomatta. Sen, että pitää kiinni ja välittää.
Isä Maa, kunpa voisit antaa minulle taidon tehdä oikein, tuntea hädän, auttaa!
Sisko Aurinko, en aina jaksa uskoa valoosi. En aina osaa erottaa oikeaa ja arvostaa kalleinta. Kun annat minun tuntea, että elän, en ehkä osaakkaan kiittää. Toivon, että en antaisi hetkien valua käsistäni, ihmisten hävitä elämästäni. Toivon, että oppisin iloitsemaan muiden puolesta ja kannustaa heitä kohti päämääriään.
Voi sisko Aurinko, opettaisitpä minua elämään kanssani rauhaa ja rakkautta tielle kylväen!
Veli Viisaus, voisitpa kertoa minulle vastaukset kaikkiin kysymyksiini. Ehkäpä haluat, että selvitän ne itse. Elämä opettaa, kantapään kautta, jollei muuten. Tahtoisin kuitenkin viisautta antaa aikaani oikeille asioille ja jakaa elämäni oikeiden ihmisten kanssa. Viisautta tehdä oikeita päätöksiä, viisautta luottaa ja uskoa oikeisiin asioihin.

Etkö vielä ole jäsen?

Liity ilmaiseksi

Rekisteröityneenä käyttäjänä voisit

Lukea ja kirjoittaa kommentteja, kirjoittaa blogia ja keskustella muiden käyttäjien kanssa lukuisissa yhteisöissä.