IRC-Galleria

Täytyy hieman tylsää olla jos tännekin jaksaa kirjoittaa. Enpä kyllä taida jaksaa. Ehkäpä lohduttaudun lukemalla logeja.

Pink Floyd - Echoes (live)

Provinssit käyty. Rahat on lopussa ja jalat niin rakoilla että astumiseen saattaa käyttää ainoastaan kantapäätä. Mutta enpä minä valita. Oli ihan pähee reissu. Ajoimme Sahanlammen portista sisään perjantaina yhden maissa ja aloitimme raivokkaan teltanpystytyksen. Grillailtiin siinä, hieman olutta ja makkaraa ja semmoista yleistä tsillailua. Juhlapaikalle siirtymisen kanssa ei tarvinnut kiirehtiä, ensimmäinen katsomisen arvoinen bändi oli Mokoma, joka sekin vasta 22.30. Syöksyimme oitis paikalle tultuamme oluttelttaan nauttimaan kylmiä virvokkeita. Erityisesti perjantai-ilta menikin sitten aika tehokkaasti niiden virvokkeiden parissa. Mokomaa katsoin yhden biisin, kävelin ohi ja ne soittivat Haudan takaa niin pakkopa se oli kuunnella. Sitten saikin jo suunnilleen juosta jos mieli nähdä Kuolleet Intiaanit, jotka tänä vuonna olivat pettymys. En ole varmaan eläessäni nähnyt bändiltä niin laimeaa showta. Tai sitten olin liian takana enkä nähnyt mitään. Tv-resistorista ei oikein ottanut tolkkua mutta kai se ihan hyvä bändi on. Pitänee tutustua.

Lauantai alkoikin yllättäen krapulaisissa merkeissä. Heräsin, kävin paskalla bajamajassa ja hain Nesteeltä kessuja. Olletikin joimme kaljaa. Ensimmäinen akti, jota lähdimme kokemaan oli Marzi Nyman. Ja kyllä kannatti. Yhtä vaikuttavaa kitaranvingutusta ei ole nähty sitten Jimi Hendrixin, ja mikäpä sen sopivampaa kuin että bändi esitti Hey Joen, All Along the Watchtowerin ja Firen. Tykkäsin. Komedia Vulgariaa aioin käydä katsomassa mutta tuo kitaranrääkkyy innosti niin paljon että jäi väliin. Los de Abajoa katsoin pari biisiä, innostavaa musiikkia erityisesti rytmiorientoituneen musiikinkuuntelijan mielestä. En kuitenkaan jäänyt seuraamaan vaan lähdin kaljalle.

Kaljan jälkeen olikin Riston aika ja kuinka ollakaan Risto ei taaskaan pettänyt. Keikan huippukohta oli selkeästi se, kun en muista minkä biisin aikana eräs juhlija kampesi lavalle ja esitteli yleisölle alastoman miehen kehonsa. Kuten arvata saattaa, hän sai raikuvat aplodit. Riston jälkeen kävin kait kaljalla ja lähdin tuijottelemaan Radiopuhelimia. Siitä nyt ei varmaankaan tarvitse edes sanoa mitään, Suomen virallinen punk-bändi ei ilmeisesti hyydy nimeksikään ennen kuin äijät makaavat mullan alla tammipalttoossa. Seuraavaksi olikin vuorossa CMX. Ja mikä keikka! Ensin aloin nauramaan kun näin että Yrjänällä oli nahkatakki ja Rickenbacker mutta hymyni hyytyi kun bändi avasi setin Sametinpehmeällä. Encoreiden tultua olin lähes liikutuksen kyyneleissä, encoret kun olivat Sika ja Perkele ja Nahkaparturi. Järki siellä meinasi lähteä. Eikä ne muutkaan biisit huonoja olleet. Selkeästi tämän vuoden rahanarvoisin musiikkielämys. Pari biisiä Don Johnson Big Bandia, sitten oluttelttaan kaatamaan nopeasti kaksi kylmää lonkeroa ennen The Valkyriansia, jonka jälkeen suunta kohti tukikohtaa ja sunnuntaita.

Sunnuntai olikin sitten aika vittumainen. Puolenpäivän aikaan aloitti Jarkko Martikainen, eli täytyi siis olla liikkellä ns. ennen sianpieremää. Hyvän keikanpa tuo soitteli, mies ja kitara -periaatteella. Uudet biisit kuulostivat mainioilta mutta selkeästi mieleenpainuvin tapaus oli encorena tullut Jos helvetti on täynnä, jonka Jarkko esitti a cappella. Martikaisen jälkeen pitikin juosta isoon telttaan tuijottamaan Von Hertzen Brothersia. Kovasti tykkäsi pojat soittaa, itseäni harmitti kun olen tutustunut musiikkiinsa aika pintapuolisesti eli en saanut keikasta kovin paljoa irti. Sitten alkoikin vittumainen odottelu, seuraavana aioimme nimittäin nähdä M.A. Nummisen & DJ Sanen. Rahaa ei ollut että olisi kaljalle lähtenyt tai syönyt jotain. Tai no, Toopakka söi, minä en. Kulutimme useita tunteja maleksien, nurmikolla maaten ja vettä juoden. Numminen oli...ei sitä voi sanoin kuvailla. DJ vatkasi levyjä, Numminen mölisi Nummis-äänellä ja hakkasi jotain rumpupadeja. Soittipa jopa soolonkin. Hieman haparoivan tosin, mutta kyllä siitä näki että se on joskus soittanut rummuilla jazzia, semmoinen oli ote. Lisäksi maininnan arvoista oli Nummisen vastakommentointi eräälle yleisön edustajalle, joka olisi tahtonut kovasti kuulla Jenkan hevosen puhdistamisesta ja katsoi tarpeelliseksi huutaa toivekappaleensa nimeä jokaisen hiljaisen hetken osuessa kohdalle. Mutta joo ei siinä mitään, hyvä reissu. Täytyy kait mennä ens vuonna uudestaan.

Rush - The Trees

Tänään tuli C-kortti. Hurraa. Setä katsastusinsinööri ei keksinyt mitään valittamista ajamisestani.
Felis Domesticus harjoitti soittamista pitkästä aikaa. Melko tasapaksut treenit, Henkalla ei pysynyt kepit käsissä ja minä leikin Syd Barrettia Järvisen kitaran kanssa.

Päivän aikana jatkuvaa veivaamista Provinssisuunnitelmien kanssa, tänään nimittäin kumoutui tieto siitä että Toopakan Kadetista olisi hajonnut vesipumppu. Kannentiiviste oli kuulemma mennyt. Pelkäsimme jo jäävämme autotta mutta toisin kuitenkin kävi. Ettäettä. Nyt sitten vissiin vaan tavaraa kasalle pikku hiljaa ja huomenna Törnävälle rokkaamaan.

Rush - Heart Full of Soul

Sain tänään oikeuden ajaa b-luokan ajoneuvoa. Vielä kun saisin jostain b-luokan ajoneuvon. Hikisen päivän käännyttyä illaksi yritimme käydä Vetolassa uimassa poikain kanssa mutta kun olimme juosseet järveen, tuli Toopakalle suonenveto ja se juoksi takaisin rannalle. Saatinpahan kullit kasteltua. "Uin" rehvakkaasti kalsarit jalassa kun en uikkareitakaan löytänyt. Sitten seisoskeltiin hiekkadyyneillä ja heiteltiin korkkeja. Poltin paljon tupakkaa (johtopäätös - ihmistupakan ostaminen johtaa helvetilliseen ketjupolttamiseen) minkä jälkeen poistuimme Kimmon kyydillä Alavudelle ja painuimme Ittelikseen. Otimme isot oluet, minä ja Toopakka. Sitten kotiin ja saunaan hikoamaan lisää. Ja nyt olen tässä.

Dream Theater - Pull Me Under

edit: Sain muuten asiallisimman syntymäpäivälahjan mitä koskaan. Usb-kahvimukinlämmittimen. Repikää siitä.

Dream Theater - Octavarium

o

O
| |

_o_

\o/

Silmukka kiristyy.

Rush - Limelight

Kaksi ja puoli kuukautta aikaa olla tekemättä mitään.

Ja kuusi päivää, btw.

Rush - Cygnus X-1