IRC-Galleria

Taas tapahtui. Olin Järvisellä missä en juonut teetä mutta söin pizzaa ja rämpyttelin kitaraa. Siitä syntyi jokin biisi, en minä tiedä mikä sen nimi on mutta kovasti se yritti Yyz:ia muistuttaa.

(Pink Floyd - Comfortably Numb [live])

Voi herra kun on tapahtumarikasta tämä elämä. Eilen juotiin, oli kivaa, jee.

(Rush - Big Money)

Kyllä, minun elämässäni tosiaan tapahtuu.

(Kolmas Nainen - Lautalla)

Minun elämässäni tapahtuu.

(Clash - London Calling)

Meikä on kohta telkkarissa. Hähhäh, repikää siitä.

(Dungen - Panda)

...on sellainen että suuri teemalevy kaiken perseydestä alkaa sikiämään hissukseen kun sitä ideaa on nyt kaksi vuotta pyörittänyt. Tekstilliseksi lähtökohdaksi tulen ottamaan viime talvena kirjoittamani hitti-iskelmän, Nussimisen tuoksun. Musiikillinen lähtökohta tulee olemaan tämän syksyn tummissa ja kitaravetoisissa sointuaihoissa.

(Juggling Jugulars - Propaganda Immunity)

Joo, juotiinhan sitä kaljaakin sitten. Alkuperäinen suunnitelma oli nautiskella hieman olutta leppoisan autoilun lomassa. Saföörinä oli Koskinen, kukas muukaan. Kuitenkin loputon ja päämäärätön Alavus-Ähtäri-Alavus- sahaaminen alkoi hieman kyllästyttää eräässä elämänvaiheessa ja yritimme saada vaihtelua ensin siitä, että vaihdoimme Koskisen Nissanin Mansikan BMW:hen. Olihan matkustusmukavuus toki toista luokkaa. Soitin Virtalalle ja kysyin että onko hän juomassa ja tietääkö missä mahdollinen juhlatalo sijaitsee. Oli töissä eikä aikonut juoda mutta sanoi ajavansa autoa ja lupasi soitella, kunhan yhden maissa pääsee pois. Sahasimme lisää. Koskista alkoi väsyttää ja minä ja Mansikka hyppäsimme Virtalan autoon, otimme ihmisiä mukaan ja käänsimme itsemme kohti Seinäjokea kellon ollessa jokseenkin kaksi. Matkan ainoa funktio oli käydä perkeleen nopeilla kahveilla ABC:llä ja tulla sitten takaisin Töysään ja näin kävi. Haaviston pierut haisivat aivan kamalilta ja minä ja Mansikka olimme väsyneitä, samoin huumorimme. Olin kotona viiden aikaan.

Olipas taas vähän sgrämps tämäkin viikko. Saamme ehkä uuden treenamis-kämpän. Juomme tänään ehkä kaljaa. Ehkä. Taas. Nykyään on kans aina yxi suuri ehcä. Mnjoo joo, no ei kai siinä sitten. Pauli Hanhiniemi kävi tänään koululla esiintymässä, se soitti pari laulua ja puhui kaikenlaista - kertoili wanhoista ajoista. Tuli siinä mieleen että kyllä ennen olikin hienoa! Minun puolestani internetin saisi lopettaa ja cd:t ampua kuuhun ja siirtyä takaisin vinyyleihin. Oi, se olisi hienoa. Mutta ei kai tässä mitään kummempia, mulle nyt koskaan mitään tapahdu. En minä muuten itse itsestäni tällaista tehnyt, olen vahvasti sitä mieltä että minut TUHOTTIIN. Ja kaiken lisäksi KUKAAN ei jaksa keskittyä koko kaksoistuntia, kaikista vähiten Gorillan tunteja. Gorilla isolla, koska se tässä nimenomaisessa tapauksessa on erisnimi. Tartte sitte minkään Eskon tulla vittuilemaan. Vaikka kyllä minä myönnän - myönnän tosiaan, jopa riemumielin myönnän - että Turkka osui Seitsemällä veljeksellään j o h o n k i n. Mihin, se onkin sitten asia Erikseen. (Huomaa vitsi). Kofeiiniriippuvainen minä en ole, nikotiiniriippuvainen korkeintaan eikä välillä tunnu siltäkään. Mutta siitä Turkasta. Se osui. Minä halusin pienenä minkä tahansa pyöräisen ajoneuvon kuljettajaksi ja armeijan, fasistiaikani loppui rumpujen ostoon. Heitin paskaa seinään seitsemäntoista vuotta eikä mitään jäänyt kiinni, osa meni sentään ohi mutta eivät nekään kenenkään naamaan osuneet.

(Pink Floyd - Empty Spaces (live))

Ja se on sillä hyvä.

(Pink Floyd - Sorrow)

Hmph. Päätin tässä n. puolitoista tuntia sitten ottaa elämäntehtäväkseni Pink Floydin bootlegit. Niin. Ei siinä sitte sen kummempia.

(Pink Floyd - Echoes (live))