IRC-Galleria

Ja se on sillä hyvä.

(Pink Floyd - Sorrow)

Hmph. Päätin tässä n. puolitoista tuntia sitten ottaa elämäntehtäväkseni Pink Floydin bootlegit. Niin. Ei siinä sitte sen kummempia.

(Pink Floyd - Echoes (live))

Perjantai-illasta sen verran että Koskenkorvaa juotiin tai ei oikeastaan ja auto luisui toiseen jäisellä parkkipaikalla.

Kävimmepä tosiaan Tampereella poikain kanssa. En ostanutkaan sataa levyä Zappaa, kuten aiemmin uhosin. Itse asiassa en olisi edes halunnut muuta kuin We're Only in It for the Moneyn mutta kun sitä ei tullut missään vastaan. Kaiken lisäksi mikään näkemäni Zappan levy ei maksanut alle viittätoista euroa. Päädyin sitten ostamaan cd-muotoisina Animalsin ja Wish You Were Heren, joista jälkimmäinen vitutti koska maksoi 9,90 ja seuraavassa laarissa oli vinyylinä tasan yhdeksän euroa. No, voin toki lohduttautua sillä, että ei ole viimeinen kerta kun näin tapahtuu. Onneksi samasta laarista tarttui mukaan Meddle, vuoden -71 orkkispainos vieläpä ihan hyväkuntoisena, hinnalla josta meinasin kysyä myyjältä että oletko karannut jostain kun myyt tätä näin halvalla. Ainoa levy, jota lähdin todella hakemaan messuilta, oli Blues Sectionin. En löytänyt sitä niiden ainoaa pitkäsoittoa mutta löysin jonkun todella tsekkiläisen tuplavinyylin jossa mainostettiin "kahta levyä yhden hinnalla". Kannet eivät aukene, levyt ovat samassa taskussa. Mutta ei se mitään, levy maksoi vitosen, oli täydellisessä kunnossa ja siinä oli Blues Sectionia kuten pitikin, olen siis tyytyväinen. Tyytyväinen olen myös Sen Ja me tehtiin rakkautta- vinyylin, joka oli kansistaan jo hieman väsynyt mutta siitä huolimatta maksoin siitä ilomielin 17 euroa, onhan kyseessä yksi hienoimpia suomalaisia levyjä koskaan. Ellei jopa hienoin, jos suhteutetaan se tekijäporukan ikään. Mikäli minulle ei olla valehdeltu, oli Yari Knuutinen 17-vuotias ja levyn juuret ovat syntyneet jo paria vuotta ennen sen julkaisua. Tyylekästä.

Lähtiessämme jouduimme rautatieteknologian uhreiksi eikä junamme liikahtanut, palasimme linjavaunulla takaisin kotimaahamme. Paska reissu mutta tulipahan tehtyä. Jälleen kerran ylitin budjettini. Illalla istuin kirjoituspöytäni ääressä, kuuntelin Pink Floydia & Ja me tehtiin rakkautta ja join punkkua ja koskenkorvaa.

(Don Huonot - Kunhan kuluu viisi vuotta)

Huomenna levymessut Tampereella. Ostan kolme levyä, sitten loppuu rahat ja lopun päivää funktioni on olla Toopakan avecina. Siltähän ei koskaan lopu rahat. Jooppa-joo. Sain ruotsista kutosen. Ja musiikista kympin. Mitäs tänään? Kaljaa? KALJAA? KALJAA!? Kuka maksaa? Missä? Kuka on murhaaja? Murhaaja on tarjoilija. Ajetaanko autolla pitkin teitä ja ollaan sitten ym.? Mansikka uhkasi olla selvänä ja syödä pizzaa huoltoasemalla. Niin, pizzaa huoltoasemalla. Mansikka. Pizzaa. Huoltoasema. Tämä homma alkaa mennä pelottavaksi.

(Epidemia - Onur)

Ja mua kyllä kiinnosta vittu taas yhtään mikään.

(CMX - Lepattajat)

Meninpä eilenehtoolla jälleen Toopakan markille, tarkoituksenani oli vakavasti hioa basson kaulaa ja ehkä hieman istuskella iltaa, ns. teebileiden merkeissä jopa. Kun menimme ulos ja verstaaseen, sieltä paloi lamppu. Eli ryyppäämiseksihän se sitten meni ja basso taitaa lähteä pajalle.

(Pink Floyd - Atom Heart Mother)

Voi vittu, sanonpahan vaan. Vituttaa jo muutenkin.

(Pink Floyd - Echoes)

Huoh, nyt on sitten lauantai. Eilen oli kovastikin hauskaa oluen parissa, katselimme bilevideoita ja vanhoja treenivideoita. Nyt pitäisi hinata itsensä kauppaan ostamaan perunalastuja. Sitten vois kattoa Simpsonit ja Matlockinkin, ehkä. Mitä sitten? En tiedä, ilta on vapaa vaikkahan lähtisin Kerimäen kuuhun katsomaan Ismo Alankoa. Kaljaa vois ja mutta kun ei ole rahaa - tai on, mutta levymessut, levymessut. Eiliseltä jäi kaksi kolmenkymmenenkolmen senttilitran pulloa kolmannen veroluokan mallasjuomaa. Että sillä ei kyllä juhlita. Plaah. Jos niitä perunalastuja. En taida viittiä mennä mopolla.

Nyt ollaan sitten Toopakalla ja juodaan kaljaa. Järvinen soittaa kitaraa. Yritin laulaa muutamia lauluja, tajusin, että hevonenkin laulaa kauniimmin kuin minä. Olen basistilaulaja. No, niin kai sitten. Kai jokaisella nuorella on Hector-mania. Mansikka korjaa vessanpönttöä, Antti syöö jotain ja pelaa Wowia. Kohta katsotaan kiljuntekodokkari ja bilevideo. Mulla on kuumetta. Jyri oli käynyt alempaa tiiraamassa kiikareiden kanssa, että mitä täällä tapahtuu. No niin no. Halusimme olla pienellä porukalla mutta joidenkin mielestä pienen porukan käsite on hyvin hersyvä ja suhteellinen. Olen humalassa ja vain sen takia kirjoitan vain irtonaisia lauseita, jotka eivät muodosta eheää kokonaisuutta. Antti etsii sinappia ja ottaa Järvisen Coca-Colaa, koska se on kylmää. Koskinen odotti soittoa. Miten sitä sanotaan; en tiedä, pelaan Jyrin kanssa tietokonetta - on surullista nähdä uhrisavun rakastavan kulkuaan. Periaattessa talon omistaja pyytää, että lähde pois, pitäisi ymmärtää lähteä pois. Se jäi käteen se saatanan nupukka, tokihan Mansikka on monesti pöntön pohjaa katsonut, "pääs kiinni painajainen, ettet saa selekääs", sanoo Jussi Mansikkamäki jolla on huomenna sukujuhlat Teuvalla ja tänä iltana kori olutta. Kirjoitan muistiin mitä muut sanovat, vain sen takia, että halusin päästä pellon yli kuivin jaloin kun siellä koiran kanssa kuljin. Koira oli minua viisaampi, ymmärsi kiertää paikat jossa oli vettä. Ääneni riitti ainakin omasta mielestäni laulamaan "Mihin", "Wish You Were Here:een" en taipunut. Toopakka sanoo, että blogin kirjoittaminen humalassa on vaikeaa, koska haluaa pitää kiinni oikeinkirjoituksesta. Järvinen ymmärsi, että olemme humalassa ja haluaa ottaa kuvan Mansikasta korjaamassa vessanpönttöä. Hän ei epäile, etteikö vessanpönttö toimisi "ihan justiin", niin kuin Mansikka sanoo. Nyt tuli hiljaista. Mansikka sanoo että vessanpöntöt ovat ihania mutta että hänellä ei ole ollut kaljaa pitkään aikaan. Järvinen soitti "Best of Mozartin" intron. Nyt lopetan. Tuli mitä tuli. Joku räpsii kuvia, minä ostan kaikki negatiivit. En ostakaan, se on digikamera. 70-luvulla joku saattoi kiristää sinua negatiiveilla ja piratismia ei ollut, koska kukaan ei saattanut tiistai-illan ratoksi prässätä kavereilleen ilmaisia vinyylejä. Kaikki tämän artikkelin kirjoitusvirheet pistetään humalan piikkiin.

Mitähän tänään. Kai se kaljaa pitäs. Mutta missä? Ja paljonko. Onneksi on kerrankin rahaa niin että aivan tuo lompuuki pakottaa pakaraa perstaskussa. Tosin Tampereella on levymessut 19. päivä, sinne mennään ja siellä pitää olla niin paljon rahaa, että housut eivät kestä massin painoa ja putoavat koko ajan jalasta. Pitäs laittaa videoita hyllyyn ja käyttää koiraa lenkillä. Se on kuulemma aivan sama mitä minä teen perjantai-iltana, eikö voisi kotonakin joskus istua? Joo, eppäilemättä. Mutta kaljaa, kai. Joo. Siihen se kuitenkin menee. Onko koiralla ruokaa? Eipä ole, annetaan. Mistähän sais tupakan?

(The Beatles - I Me Mine)