IRC-Galleria

Hyvät riffien ideat tulevat aina jossain muualla kuin tallennuspaikan sisältä. Parhaat tuntemattomat biisit menevät ohi ja unohtuvat. Pitäisikö ottaa kiinni näitä ideoita väkisin, laittaa purkkiin ja esitellä.? Kiinniotettu on vangittu, ja näin ollen rajattu. Se ei kuvaa enää maailmaa ja menettää alkuperäisestä muuttuneessa muodossa merkityksensä.

Meille puhuttiin arvoliberalismista, proletariaatista, oligarkiasta, status quosta (ei bändistä tässä tapauksessa), konglomeraateista, deterministisistä lähestymistavoista, sosiaalisesta relativismista ja deoksiribonukleiinihaposta (jota USA:n kristityt pitävät elämälle haitallisena, syövyttävänä happona ;D). Sanahelinää kuin rikki helähtävä lasi eikä Helinä-keijusta sanaakaan. Mielikuvitus ei lennä kuin lentokoneen avulla Kiinaan.

Sanotaan, että matkailu avartaa - näet maisemia ja ne sinut. Muttei uskalleta kohdata vierasta kulttuuria. Tahdotaan ajaa se pois kotimaasta, jos se ei täytä normistoa, rautaisen osaamisen vaatimusmääritystä. Miten osaaminen voisi olla rautaista, jos se sijaitsee hermoratojen liitoksissa, motorisessa muistissa hippokampuksella? Kampuksesta (JKL yliopisto) piti tulla vihreä, mutta punaista näkee kun päätöksiä tehdään!

Sanotaan myös, että maailma kutistuu..vai olisikohan se ihmismassan kasvu, hallitsematon, hillitön laajeneminen, ainaisen kasvun periaate materian ja henkisen voimavaran hyväksikäyttämisessä. Tajunnan laajentaminen useissa tapauksissa sitä vastoin on rikos, vastoin tätä filosofiaa. Kuitenkin virtuaalitodellisuuden laajentaminen toimii, ja ihmisiä syytetään kommunikoinnin puutteesta kasvotusten, kun ovat tämän piirissä aktiivisia toimijoita. Entäs sitten ikääntyneet (emmekö kaikki ole?) potentiaalisesti avatarisoituvat, joiden liikkumismahdollisuudet ovat vähentyneet?

Luovuuskasvatus kouluihin! Taidemuotoriippumattomuutta tarvitaan tällaiseen opetukseen. Mielikuvituksen käyttöön ei ole motivaatiota, jos ohjauksen sijaan haukutaan tuotoksiensa takia lyttyyn. Voidaan erään teorian mukaan, karusti yksinkertaistettuna, sanoa että
ihminen = (onnistumisen tunteet + itsetunto - hyvät muistot + hyvän olon aika) - (epäonnistumisen tunteet + motivaation puute ja itseinho + huonot muistot + pahan olon aika). Tähän kaavaan voisin ehdottaa ainaisen kasvun periaatetta. Sen implementointi vaatii monenlaisia muutoksia, sopeutumista, sopeuttamista, integrointia, erilaistumista, pluralismia, monitasoista elinympäristösuunnittelua, haasteita, tavoitteita, unelmia, tunteita, empatiaa ja järjen käyttöä.

Sanotaan etä 'tikarilla silmään sitä, joka menneitä muistelee'. Entäs sitä, joka sanoo 'ihminen on menneisyytensä vanki'? Se mitä kasvatamme aina, on menneisyys. Se, mistä kasvamme, on mennyttä, vaikka tulevassa on elämän suola, sokeri, chili, tandoori ja butter tea(voi ehkä sitoitettu väärään paikkaan). Pitää olla jotain muuta tulevaisuutta, kuin ainainen kasvu (ellei elinympäristökin sitten ainaisesti kasva, mitä tietääkseni ei maa tee, vaan kutistuu kun avaruuteen lähetetään täältä löuhittua metallia rakentamatta siitä omavaraisia kolonioita). Jos yksi kasvaa, toinen kutistuu, niin se vain menee. Kuka, tai mikä kasvaa ja kuka tai mikä kutistuu riippuu meistä.

Miksi sitten vihreä? Miksi punainen? Niille ollaan useimmin värisokeita ja silti niillä halutaan symboloitavan tärkeitä arvoja. Punainen tulee luonnollisesti verestä, palavasta tunteesta - vaan ei vättämättä järjestä. Vihreä syntyy luonnossa yhteyttämisen tuloksena tai mineralisoitumalla, vaan ei välttämättä tunteesta. Järjestähän (tässä erityisesti kaavoihin taipuvuudesta) se syntyy fyysisbiokemiallisten prosessien tuloksena.
Mielenrauhalle ei ole vielä keksitty väriä, mutta veikkaan vedyn tai heliumin "väriä". Luovaan mieleen sijoitetaan taas kaikki värit.

Matkustaminen maailmassa on vaikeaa astumatta jonkun tai jonkin kirjaimellisille tai kuvainnollisille varpaille. Myös selin olemisen välttäminen toisiin päin on tuskallisen vaikeaa, monta kun meitä on. Kuitenkin joudumme tekemään alueloukkauksia toisten personal space'n alueelle, kuin myös toisinpäin. Eikö olisi aika hyväksyä se, ja valmistautua kohtaamaan maailman monimuotoisuus? Torjuminen, syyttäminen, hävittäminen. Tästä emme oppineet mitään, ja taas toistuu historia kuten kopiokoneen liikkeet.

Lopuksi tunnustan taas käyttäneeni tehokeinona metaforia, sanaseppoilua, tajunnanvirtaviivaisuutta ja -viivattomuutta sekä
subjektiivista lähestymistapaa.

Näin ollen tai älköön olko.

Maapallon kulmasta kiinni tarttuminen voisi siis tässä tarkoittaa esimerkiksi sen tietyn vanhan, hidastavan, rajoittavan, yhteisen edun vastaisen, ei-toivotun ajatusmallin hylkäämistä, itse-reflektointia ja henkistä hyvinvointia. Tai sitä, ettei mikään ole kiveen kirjoitettu, paitsi annaalit (ei anaalit savoksi).

Over and FAR out.