IRC-Galleria

Tänään olikin sitten ensimmäinen päivä kun ehdein oikein pysähtyä ja ajatella asioita...

Ei ollut kiire mihinkään, eikä kukaan odottanut minua mihinkään... Vou... miten mä aina onnistunkin järjestämään itselleni niin paljon ohjelmaa? Joskus kyllä tuntuu, että sitä järjestetään mun puolestanikin mulle niin paljon, ettei tuoliin ehdi istumaan, kun jo pitää seuraavassa paikassa olla menossa...

Kyllä se joulurauha muhunkin taitaa tarttua sittenkin... Pitäs vaan huomenna käydä hommaamassa joululahjat siskoille, mutta arvatkaapas kuinka paljon kiinnostaa... Ei yhtään... Koko kaupunki on täynnä ihmisiä, jotka tönii ja tuuppii toisiaan ja sitten vielä pitäs siinä yrittää lahjoja ostella...

Tarvitsisin varmaan itselleni sellasen puheen suodattajan, jotta en ihan kaikkien käske painua johonkin hyvin kuumaan paikkaan... Tosin niin saattaisi päästä käymään joka tapauksessa, kunhan minä pääsen siihen ryysikseen...

Voitte vain uskoa, miltä se sitten näyttää kun ihminen, joka vihaa ostoksilla käyntiä enemmän kuin mitään, lähtee tuonne jouluruuhkaan muiden ihmisten kanssa. Se tulee varmaankin olemaan erittäin epämiellyttävä näky, joten jos suinkin on mahdollista niin kiertäkää kaukaa... :D

No jaa... Ehkä mä nyt sitten selviän siitä hengissä... Toivottavasti...

Mutta jos en... Ni sellasta se sitten on... :D

Tosiaan ehdein tänään asioita ajatella ja oikeasti taas käyttää niitä aivorattaitani... Helppoa se ei ollut, koska elämässä sattuu kipeitä asioita, mutta kyllä se helpottaa...

Hauskinta varmastikin on se, että kun minä vihdoinkin olen löytänyt omat jalkani, niin minä tunnen olevani kokonainen myös yksinäni. En minä tarvitse sitä miestä siihen tukemaan minua kun elämä potkii, vaan minä potkaisen elämää takaisin ja jatkan matkaani.

Ehkäpä näin oli siis parempikin, kaikkien kannalta. Olen iloinen siitä, että sinä kuitenkin haluat olla ystäväni myös jatkossa, sillä olemme me nyt puolitoista vuotta tapelleet yhteisten vaikeiden aisioiden läpi. Minä tiedän, että me emme tule enää koskaan olemaan mitään muuta kuin ystäviä, mutta eikö sekin jo ole paljon?...

Minusta on lohdullista tietää, että sinä olet siellä turvassa eikä minun tarvitse enää murehtia sinun ongelmistasi...