IRC-Galleria

- Karjalainen ei kertakaikkisesti osaa käyttäytyä täysin asiallisesti. Aina on jotain liikaa. Joko sitä istuu tuppisuuna tai sitten mennä meuhkaa niin maan pirusti. Usein lentää lasia ja lautasta, hyvässä tahdossa ja puhtaassa vahingossa. Eihän sitä voi asiaansa selväksi tehdä ilman, että selkeästi käsillänsä huitoo kun heikkomielinen tuulimylly. Joko sitä heti heittäytyypi liian läheiseksi ja kertoo viidessä minuutissa koko elämäntarinansa, tai sitten ei sano juur mitään. Keskitietähän ei ole. Kaiken saa anteeksi kuitenkin, kun sanoo että "Yritä ymmärtää, olen karjalasta".

- Karjalainen luonne menee todella vaikka läpi harmaan kiven. Tapoja kuitenkin luovalla Karjalaisella on, ja paljon. Kukaan ei sano, että ne olisivat viisaita, mutta jälkikäteen voi todella sanoa, että kaikkea kokeiltiin. Ei on vastaus minkä Karjalainen persoona hyväksyy huonosti. Kaikesta voi aina neuvotella, pakottaa tai hellästi huutaen suostutella.

- Karjalainen itkee ja nauraa samaa aikaan. Välillä tätä persoonaa tuntematon henkilö saattaa luulla että Karjalainen olisi jotenkin löyhä päästään. Tämä ei pidä paikkaansa. Karjalainen on tunnepersoona, mikään ei jätä kylmäksi ja jos jättää, on jossain vikaa.

- Temperamentti. Nollasta sataan nanosekunnissa. Koskee iloja ja suruja. Karjalaisella on häät tulossa, ja suunnitellessaan niitä, ei voi tehdä muuta kuin itkeä. Ja sitten nauraa sille räkäisesti, että pitääkin itkeä. Koskaan ei ympäristö Karjalaista tuntematta, voi olla aivan varma siitä, missä tunneskaalassa nyt mennään. Naamasta näkee kuitenkin usein ainakin se punaisen värin, mikä tyypillinen hehku nassussa karjalaisen suuttuessa. Savu nousee samalla korvista, joten tunnetilasta ei oikein voi erehtyä.

- Uskoo hyvään kaiken jälkeen. Karjalaista, joka luonteeltaan on perin hyvätahtoinen ja ihmisrakas, on valitettevan helppoa välillä huiputtaa. Ihmisten keskellä viihtyvänä persoonana altistaa itsensä usein noloihin tilanteisiin joista selvitään karjalaisella hurtilla huumorilla. Ongelmissa myös tuo tulisielu usein on, niihin ajautuu vain kuitenkin hyväntahtoisuuttaan.

- Luonne on avoin ja välitön. Hyväntahtoiseksi hölösuuksi nimetty. Jos ette usko, tulkaa meille kylään. Ja äänekäs. Kaikkea pitää myös selvittää suurin elein ja esimerkein. Karjalainen on Iloinen joka solullansa, löytää yleensä kaikesta pahasta paljonkin hyvää. Logiikka saattaa kuitenkin olla aidon karjalainen, eli aivan hukassa.

- Ruoka. Karjalainen on perso hyvälle luonnonläheiselle ruoalle. Keskivartaloon kertyy usein muutama vararengas, eihän sitä tiedä koska joutuu seuraavan kerran ruoatta olemaan. Joten syödään nyt kun saadaan ja hyvin syödäänkin! Ja nauretaan samalla. Joten karjalaisessa ruokaseurassa kannattaa aina olla mukana yksi ensiaputaitoinen, heimlichin otteen osaava, joku kuitenkin rykäisee lihanpalan henkitorveen nauraessaan.

- Matkailu. Karjalainen pärjää hienosti välimeren maissa, tinkiessää torilla tarjouksista. Kielitaitoa ei tarvita, elekieli on sen verran näyttävää ja helposti tajuttavaa. Mutta Karjalaista ei saa kusettaa, ainakaan niin että jää kiinni. Muuten tulee tupenrapinat ja basaarista kuuluu muhkea "@!#$"!

- Paneutuminen. Asioista kiinnostutaan ja todella. Turha yrittää taivutella Karjalaista pois innostuksensa parista. Asiaan perehdytään suurella innolla ja tarkkuudella sekä siitä osataan sitten kaikki. Ja jos ei osata, niin opetellaan. Soitellaan keskellä yötä ystäville ja sanotaan "en mie halluu häiritä, mutkun tää sukan kantapää ei ny toimi. Anteeks kovasti, mutta mie haluan nyt tän osata"! Puhelun jälkeen tajutaan, että ehkä asia olisi saattanut voida odottaa seuraavaan päivään.

- Suhde muihin. Hämeen hitaat ovat Karjalaisille pahoja tapauksia. Ne toimivat oikeasti hitaasti! Ja pohtivatkin vielä "noooh, josko tuosta, tai enpä tiedä, tokkopa": tässä vaiheessa Karjalainen huutaa "@!#$" ja tarttuu toimeen. Vetäisee metsän tyhjäksi puista kun piti joulukuusi kaataa.

- Karjalaiset naiset ovat kauniita, Rintavia, Reiteviä ja Perseviä. Kilometrien päähän näkyy hohto joka Karjalaisesta naisesta lähtee. Hedelmällisyyden ja äitiyden perikuvia nuo naiset ovat. Ja itse perkeleitä "niinä päiväinä" sekä viikon ennen ja jälkeen. Tai sitten ne siivoavat, hullun lailla puunavat tuvan nurkat, lakanakaapit ja maustehyllyn. Sitten itketään kun on selkä kipiä viikon kestäneestä siivousurakasta, mutta "enhän minä muuta voinut, kuka muu ne olisi siivonnut".


http://potku.net/forum/viewtopic.php?p=323250

* Perille pääsee se joka pysähtyy
* Vahvuus löytyy heikkoudesta
* Jos etsit turvaa, elä vaarallisesti
* Saat sen mistä olet valmis luopumaan
* Mitä vähemmän teet, sitä enemmän saat aikaan
* Vain yksin voi olla yhdessä
* Vain yhdessä voi olla yksin
* Jos etsit ikuisuutta, elä tässä ja nyt


Jos lukis seuraavaksi Tommy Hellstenin Saat sen mistä luovut. Vihdoin ja viimein, kun se on hyllyssä notkunu viimeset 4 vuotta vissiin. =)

Olen jo vähän jäljillä.... vahvuus löytyy heikkoudesta. Ja vain yksin voi olla yhdessä..

Haamun varjot haavoittaa
voi vielä ajan päästä,
pysäyttää hetkeksi miettimään
osaanko tehdä tätäkään
vai tekisinkö toisin.
Pelko pärjäämisestä päänsä kanssa,
kun ei ole koskaan saanut päättää
miten sen tekisi tai minne suuntaan
tällä kertaa menisi.
Hetkittäin tuntuu, et olis helpompi
vaan luovuttaa
kuin opetella olemaan.

C:
Opeta mut olemaan
ihminen,
seisomaan jaloillani
tuulten seassa.
Anna mulle voimaa
tulevaan,
pitämään nää langat kasassa.
Opeta mulle
miten ollaan olemassa.

Haamun varjot tappaa
voi ja aikaa siinä säästää,
sulkee silmät, korvat tukkii,
ei päästä päänsä sisään.
Pelon voi saada kitkettyä,
jos luottaa järjen ääneen.
Kun saa kaivettua tarpeeksi
syvälle sisään
voi löytää sieltä itsensä
ja saada sen vihdoin kiinni.
Hetkittäin tuntuu, et olis helpompi
vaan luovuttaa
kuin opetella olemaan.

C: Opeta mut olemaan...

07/12

Vihreyden viitta
vie murheet mukanaan,
kesäksi kauas pois.
Havisevat puiden lehdet
kuiskaavat salaisuuksia,
ota siitä kiinni.
Auringonkeltainen kesä,
siinä mielelle pesä,
jossa levätä hetki.
Sinisen taivaanrannan
maalarille maisemia,
ötököiden puremia.
Olisipa aina näin.
07/12

*****************

Jos olet ihan
hiljaa näin,
olet luonnon kanssa
lähekkäin.
Jos avaat mielen
kirkkaaksi,
otat sen kaikilla
aisteillasi.
Jos annat nurmikon
kutittaa,
tuulen tuulla,
hiekan rapista.
Jos osaat olla
paikallasi,
mitä kaikkea sinä
voitkaan kuulla.
Luonnonlapsen lauluja.
07/12

Noi flashbackit on aika hulluja joskus. Tai kun ne vaan tulee ihan ykskaks mieleen ne asiat, ihan vaikka ei edes ajattelis mitään ja yrittäis elää tätä päivää. Tossa yks iltakin mä järjestelin lasten vaatekaappeja ja kuuntelin musaa, niin jostain taas pimeydestä joku muisto hyökkäs mieleen. Ja kun mä en edes kykene muistamaan kaikkea. Ehkä musiikkikin laukaisee jotain kätkettyjä tunnetiloja. Se muisto. Mä joskus nukuin lastenhuoneen lattialla, kun mua pelotti, että sä käyt muhun käsiks tai jotain pahaa teet. Mä joinain öinä nukuin lastenhuoneen lattialla tai hakeuduin muuten lasten läheisyyteen. Ajattelin, että sä et satuta, kun mä olen lasten lähellä. Että niiden läsnäolo jotenkin suojais mua sulta ja sun sairaudelta.
Miksen mä nuku vieläkään kunnolla? Toisinaan pyörii kaikki asiat niin pahasti mielessä, että ne on vaan ajateltava tai kirjotettava loppuun ja yli, ei ne muuten lähde ulos mielestä. Mutta kun mä oon aina pelännyt nukahtamista. Pelännyt, että jotain sattuu sitten, kun mä oon nukahtanut. Sä tulit niin monta kertaa kotiin keskellä yötä kavereides kanssa metelöimään. Jos mä sanoin siitä jotain, niin sä uhkasit väkivallalla tai heittelit tavaroita. Jos mä en sanonut mitään, mä en saanut nukuttua, koska teistä lähti niin paljon ääntä. Tai sitten mä jouduin vahtimaan, ettei mitään pahaa tapahdu. Kun te heittelitte veitsiä seinään olohuoneessa, niin tottakai mä pelkäsin, että mitä jos tulee joku riita ja niillä veitsillä tehdään jotain muutakin. Tai kun teillä oli jotain erimielisyyttä ja väittelyä, niin mä aina pelkäsin, että käytte käsiksi toisiinne. Joskus kun sä olit ollut väkivaltainen ja olit sen jälkeen baarissa tai kavereides kanssa muuten vaan dokaamassa, niin mä nukuin valot päällä. Mä en koskaan nukkunut selkä makuuhuoneen ovea päin. Joskus mä kasasin tyynyjä selkäni taakse tai peitin itseni jollain pehmeällä kokonaan, että jos sä käyt päälle, niin mua sattuu vähemmän. Tai että jos sä saat päähäs vaikka lyödä mua veitsellä, niin on jotain siinä välissä, että ehkä se ei osukaan. Miten hullusti sitä ihminen voikaan alkaa pelätä asioita. Sellaisiakin, joita ei ehkä koskaan edes tapahdu. Mutta kun en koskaan voinut tietää mitä tapahtuu.



keijuenkeli.ajatukseni.net

Build a trust with a child
who you made and then take that trust away.
Why you did it? Why you took it?
DonÂ’t you realize that thereÂ’s only this one life?
DonÂ’t you know that when itÂ’s all broken
you canÂ’t build it again?
Blame a child who you made
for your own mistakes and blindness.
But itÂ’s not fair, itÂ’s not fair at all.

C:
Little child, little child is
whispering her wishes to the wind
and hoping that tomorrow will be better day.
And that tomorrow never comes she knows.
But sheÂ’s trying anyway.
Little child, little child is
fighting her war between dark and bright
and all the time sheÂ’s thinking that she must be right.
ThereÂ’s just no one to tell her that her heart is good
sheÂ’s just surrounded by so many bad things.
And when the night comes she will write her stories
to her little notebook,
just to survive to see another chaotic day.
Whispers to the wind,
whispers to the wind,
whispers to the wind.

Tell all those bad things of this world
tell your own worries, let that child carry
your worries and get crushed under it all.
Why you did it? Why you took that trust for life away?
DonÂ’t you realize that thereÂ’s only this one life?
DonÂ’t you know that when you break that trust
thereÂ’s never turning back?
And itÂ’s not fair, itÂ’s not fair at all.

07/12

Missä kohtaa sauma ratkeaa
eikä jaksa pitää kasassa,
mistä liitos irtoaa
siinä minä katkean.

Missä kohtaa palaset
loksahtava kohdalleen
kuin hakaset
siinä minä eheydyn.

Minne katson
kauneuden perään
pieniä ihmeitä maailmassa
siellä silmäni lepää.

Minne palaan
mielessäni uudelleen
takaisin minuun
siellä itseni teen.
5/12

Mitä lapsille tapahtuu sitten, ku niiden vanhemmat kuolee? Mitä ne enkelit tekee taivaassa? Mihin enkelit menee sitten, kun ne kuolee? Mitä sitten, jos maailmasta kuolee kaikki ihmiset? Mitä niille vauvoille tehään siellä mahassa? Ja muita elämää suurempia kysymyksiä ♥ ♥

Joskus. Haluisin vaan lakata olemasta. Tai päästä lasten kanssa sinne autiolle saarelle. Olla jossain poissa. Ettei kukaan vois vaikuttaa mun mielipiteisiin mitenkään. Ettei olis mitään muuta. Että mä löytäisin itseni. Ettei olis liikaa häiriötekijöitä. Ettei kukaan vois sanoa, mitä pitäis ja miten. Että mun on oltava jotain. Jotain mitä muut haluaa. En mä tiedä haluanko mä olla sellainen. Mä haluaisin olla mä, mutta kun mä en tiedä mikä mä olen. Kun mä en saa ottaa siitä selvää. Mutta mä haluaisin. Mutta miten? Kun on niin paljon liikaa kaikkea hälinää ja paskaa, joka saa sekotettua valmiiks sekaisin olevan pöntön vielä vähän lisää. Liikaa niitä vitun velvollisuuksia ja odotuksia. Mä vaan haluaisin olla minä.