IRC-Galleria

Oliskin oma teksti tai edes oma idea, mutta tuota on kiva yrittää toteuttaa omassa elämässään. Toivottavasti edes joku on huomannut sen =)

"Harjoita sattumanvaraista kiltteyttä ja järjettömiä kauniita tekoja"

Tuo merkillinen lause leviää parhaillaan pienistä piireistä yli koko maailman.
Oli kirpeä pakkaspäivä San Franciscossa. Nainen ajoi suuren sillan tiemaksukojulle punaisessa autossa, joka oli täynnä joululahjoja.

“Maksaisin itseni sekä kuusi perässäni seuraavaa autoa”, hän sanoi hymyillen ojentaessaan rahat kojun valvojalle.

Yksi toisensa jälkeen autot saapuivat kojulle tarjoamaan rahojaan valvojalle, joka sanoi:
“Edellänne ajanut nainen maksoi jo puolestanne. Hyvää päivänjatkoa.”

Myöhemmin selvisi, että nainen oli lukenut ystävänsä jääkaapin ovessa olleen lappusen:
“Harjoita sattumanvaraista kiltteyttä ja järjettömiä kauniita tekoja.” Lause oli jäänyt hänen mieleensä pysyvästi.

Judy Foreman näki saman tekstin maalattuna spraymaalilla ladon seinään parinsadan kilometrin päässä kotoaan. Lause jäi vaivaamaan häntä päiväkausiksi, ja lopulta hän luovutti ja ajoi ladolle kirjoittamaan sen ylös.

“Mielestäni se on uskomattoman kaunis lause”, hän selittää tekstiä, jolla nykyään lopettaa kirjeensä. “Se on kuin viesti ylhäältä.”

Hänen miehensä Frank piti tekstistä niin paljon, että laittoi sen luokkahuoneensa seinälle seitsenluokkalaisten ihailtavaksi. Yksi oppilaista oli paikallisen kolumnistin tytär. Lehtimies kirjoitti sen kolumniinsa, mutta myönsi, että vaikka hän piti siitä, hän ei tiennyt sen alkuperää eikä sen todellista tarkoitusta.

Pari päivää myöhemmin nainen nimeltä Anne Herbert soitti hänelle. Pitkä, vaalea nelikymppinen Anne asuu Marinissa, yhdessä Yhdysvaltojen rikkaimmista kunnista, jossa hän vahtii asukkaiden taloja tehden pieniä, satunnaisia töitä. Anne kertoi kirjoittaneensa lauseen paperiseen lautasliinaan pyöriteltyään sitä mielessään päiväkausia.

“Tosi hieno juttu”, eräs mies sanoi ravintolassa ja kopioi sen omaan lautasliinaansa. “Jutun idea on seuraava”, Anne selitti. “Jos hyvistä teoista on puute, niitä on tehtävä sattumanvaraisesti.”

Annen omiin fantasioihin kuuluvat murtautuminen masentavan näköisiin kouluihin maalaamaan luokkahuoneita, lämpimien lounaiden jättäminen köyhille asuinalueille ja rahan livauttaminen ylpeän, vanhan naisen kukkaroon. Hänen mukaansa kiltteys voi ruokkia itseään aivan väkivallan tavoin.

Annen lause leviää nyt nopeasti. Sen näkee tarroissa, seinissä, kirjeiden lopussa ja käyntikorteissa. Lauseen levitessä leviää myös kohteliaisuuksien sissisota.
New Yorkissa joku tuntematon pudottaa kolikon viime hetkessä jonkun parkkimittariin.

Floridassa tusina ihmistä valtaa vanhan pariskunnan huonokuntoisen talon moppeineen ja harjoineen siivoten sen lattiasta kattoon hämmentyneen pariskunnan seuratessa hymyillen vierestä.

Chicagossa teini-ikäinen poika luo inspiraation vallassa lumia jalkakäytävältä. “No mikä ettei, ei kukaan näe”, hän tuumii luodessaan myös naapurin jalkakäytävän puhtaaksi. Kyseessä on myönteinen anarkia, epäjärjestys, suloinen häiriö.

Bosonissa nainen kirjoittaa shekkiensä taakse hyvän joulun toivotuksen, jotta pankkineidit näkisivät sen.

St. Louisissa mies, jonka perään nuori nainen on juuri ajanut, sanoo naiselle: “Ei se haittaa, se on vain pieni naarmu.”

Järjettömät kauniit teot leviävät: mies istuttaa päivänkakkaroita tienvarteen ohimenevien autojen ilmavirran heiluttaessa hänen paidanhelmojaan.

Seattlelainen mies nimeää itsensä yhden miehen siivouspalveluksi ja hyökkää kukkuloille keräämään roskia ostoskärryihin.

Atlantassa mies putsaa graffittia puistonpenkistä.

Sanotaan, että on mahdotonta hymyillä piristymättä itse samalla hiukan. Samoin on mahdotonta tehdä hyvää tekoa tuntematta omien ongelmien kevenevän vain sen takia, että maailma on omasta teosta johtuen pikkuisen parempi paikka. Ei voi myöskään joutua hyvän teon kohteeksi tuntematta pientä, miellyttävää järkytystä.

Kuten kaikki vallankumoukset kohteliaisuuksien sissisota alkaa yleensä hitaasti, yhdestä ainoasta teosta.

Olkoon se sinun tekosi.

Adair Lada