IRC-Galleria

Kaksi maata on niin erilaista,
Toinen valosta veistetty on.
Toisen niityille päivä ei paista,
On sen huoneissa yö loputon.
Niiden välistä käy joki musta,
Syvä niinkuin on äärettömyys.
Siihen tuntenut oon kaipausta,
Kun on sielua kalvanut syys.
Ja nyt äärellä sillan, heikon ja hauraan,
Pyydän sua auttamaan.

kertosäe:
Pidä kädestä kiinni, jos jalkani horjuu.
Kanna, kun korteni maahan sortuu.
Varjoista valoihin lentää anna,
Siipien suojassa kanna.
Sillä heikko on henkeni, onnen orja,
Temppeli sillä vain hento, sorja.
Kanssani kuljethan poikki tän sillan,
Aamun ja viimeisen illan?

Mä nään eessäni kastuneet laudat,
Osa niistä jo katkennut pois.
Joen kuohuissa kuolleiden haudat,
Niiden luonako paikkani ois?
Silmät suljen, en katsoa saata,
Kun ei rannalle toiselle näy.
Eikä jalkojen alla oo maata,
Minun askeleet orpoina käy.
Ja nyt välissä synkän taivaan ja virran
Pyydän sua auttamaan.

kertosäe

Ja kun silta se tuulessa keinui,
Olin valmis jo luovuttamaan.
Tunsin, kuinka sun sormesi tarttui
Käsivarteeni voimattomaan.
Ja kun köydet mun sillan alta pois sortuu,
Päästänyt et silloinkaan.