IRC-Galleria

...Se kesä siis oli viimeinen
ja me tiedettiin: se loppuu
Niin verivala tehtiin
Ja sormenpäihin kun pistettiin
sa sattui, sattui
Räkänokat rannoilla roikuttiin
Soramontuille pyöräiltiin aina
Hiekka meni suuhun
ja silmiin, silmiin
Ja housunlahkeet täyttyi siitä...

...Kesä meni äkkiä kuitenkin
Vähän itkin kai, kun pakkailin
Minä menin viimeisen kuorman kanssa
Sä heilutit
Mä katsoin, katsoin

Syksyllä en tuu enää kouluun
Kirjoitan "hei, hei" luokan tauluun..

Rukoilin, että annat enkeleitä
siivillä suojaamaan
Oi, ethän heitä hämärään iltaan
lasta yksin kävelemään

Silloin kun ensilumi
taivaassa synnytetty
maahan suli
hän ei tullutkaan illalla kotiin

Kovempi sydän ja kovemmat kädet
häneen ovat takertuneet
Tutuimmat kadut ja kivet ja ojat
ne tytön piilottaneet
Kovempi sydän ja kovemmat kädet
häneen ovat takertuneet
Katu ei puhu
ei tunnusta mitään
mihin tytön kadottanut on

Se, mihin sinä kajosit
oli toisen omaa

Elämän mittainen on äidin huoli
Kehto on hiljaa nyt ja keinutuoli
Kuka voi tehdä äidin pikkuiselle pahaa

Kirottu syyllinen
joku kasvoton ihminen
Kuka se teistä on
Ja kenen käsi on tahraton

Jokainen nauttii
Jokainen kärsi
Jokainen miettii
Jokainen oppii
Jokainen muuttuu
Jokainen vahvistuu

Jokainen pelkää
Jokainen suree
Jokainen luottaa
Jokainen tulee

Ja kaikki tahtoo olla sekaisin
Kyllä mäkin tykkään tehdä niin
Joskus pudotaan tuoleilta
Se on kivaa, kivaa, kivaa

Välillä on syytä ihan sovinnolla
Olla hunningolla aivan kuutamolla
Kun tyhjentää saa pään, se auttaa kestämään
Hävittää hermopaineet

Välillä on syytä ihan sovinnolla
Olla hunningolla, aivan kuutamolla
Se poistaa ikävää ja silloin sielu lepää
On niin pehmeää

Jokainen elää
Jokainen kuolee
Jokainen pettää
Jokainen nuolee

Ja kaikki tahtoo olla sekaisin
Kyllä mäkin tykkään tehdä niin
Joskus pudotaan tuoleilta
Se on kivaa, kivaa, kivaa

Välillä on syytä ihan sovinnolla
Olla hunningolla aivan kuutamolla
Kun tyhjentää saa pään, se auttaa kestämään
Hävittää hermopaineet

Välillä on syytä ihan sovinnolla
Olla hunningolla, aivan kuutamolla
Se poistaa ikävää ja silloin sielu lepää
On niin pehmeää

Välillä on syytä ihan sovinnolla
Olla hunningolla aivan kuutamolla
Kun tyhjentää saa pään, se auttaa kestämään
Hävittää hermopaineet

Välillä on syytä ihan sovinnolla
Olla hunningolla, aivan kuutamolla
Se poistaa ikävää ja silloin sielu lepää
On niin pehmeää
Pehmeää

Sovinnolla
Hunningolla
Kuutamolla

Sovinnolla
Hunningolla
Kuutamolla

Välillä on syytä ihan sovinnolla
Olla hunningolla, aivan kuutamolla
Se poistaa ikävää ja silloin sielu lepää
On niin pehmeää
Pehmeää

Minä tahdon ulos
Tahdon ulos kattilasta
minä tahdon pelastaa vielä
Sinutkin kiehumasta
Minä tahdon lentää ulos
Vessan ikkunasta
Minä tahdon tietää kaiken
Teidän karkkimaasta
Minähän olen sellainen
Joka pahankin karkoittaa
Mato
Olen nähnyt mustarastaan
Lastenhuoneen yllä
Toiminta helpottuu taas
Viimeistään syksyllä
Jee jee jee jee voisinkin
Mennä tästä uimaan
Minä kierrän ympyrää
Ja se saa mut rauhottumaan
Minähän olen sellainen
Joka rahankin karkoittaa

Rakas lapseni kulje hitaasti
varo kantoja pieni kulkija
Rakas lapseni katso tarkasti
Pedot polulla vaanii sinua
Ne vain tahtoo veren imeä
niiltä puuttuu oma elämä
Ne voi sielun loppuun kaluta
ja pois heittää tuulen mukana

Rakas lapseni missä oletkaan
varo ihmissieluja
Rakas lapseni pidä varasi
Et saa uskoa muiden sanoja
Sillä monet tahtoo hyötyä
käyttää hyväksi ja sitten hylätä
Älä mieltä silti pahoita
Ole varuillasi vain

Varo että ei tahtosi taivu
Älä haaveiden harhoihin vaivu uinumaan
Sillä maailma heittelee lasta
joka oppinut on juuri vasta kulkemaan

Rakas lapseni neuvot unohdit
Annoit sielusi pahan omaksi
Rakas lapseni neuvot unohdit
Sattuu katsoa sinun haavoja
Niitä aika ei kai paranna
sun täytyy arvet kantaa mukana
Kunpa olisin voinut suojella paremmin sua pahuudelta

Kaksi maata on niin erilaista,
Toinen valosta veistetty on.
Toisen niityille päivä ei paista,
On sen huoneissa yö loputon.
Niiden välistä käy joki musta,
Syvä niinkuin on äärettömyys.
Siihen tuntenut oon kaipausta,
Kun on sielua kalvanut syys.
Ja nyt äärellä sillan, heikon ja hauraan,
Pyydän sua auttamaan.

kertosäe:
Pidä kädestä kiinni, jos jalkani horjuu.
Kanna, kun korteni maahan sortuu.
Varjoista valoihin lentää anna,
Siipien suojassa kanna.
Sillä heikko on henkeni, onnen orja,
Temppeli sillä vain hento, sorja.
Kanssani kuljethan poikki tän sillan,
Aamun ja viimeisen illan?

Mä nään eessäni kastuneet laudat,
Osa niistä jo katkennut pois.
Joen kuohuissa kuolleiden haudat,
Niiden luonako paikkani ois?
Silmät suljen, en katsoa saata,
Kun ei rannalle toiselle näy.
Eikä jalkojen alla oo maata,
Minun askeleet orpoina käy.
Ja nyt välissä synkän taivaan ja virran
Pyydän sua auttamaan.

kertosäe

Ja kun silta se tuulessa keinui,
Olin valmis jo luovuttamaan.
Tunsin, kuinka sun sormesi tarttui
Käsivarteeni voimattomaan.
Ja kun köydet mun sillan alta pois sortuu,
Päästänyt et silloinkaan.

Ei auta peräruiskeet
ei poisto amalgaamin
ei tv-shopin tyynykään, se anatoominen
ei auta voimajooga
ei auta sorkkarauta
ei auta ruoho eikä aerobic
yritin myös nyrkkeilyä, bodausta ja pyöräilyä
meditoin ja paastosin ja uin ja rakastuin ja
opiskelin kieliä ja luin filosofiaa
harrastin runoutta ja teatteria...

...ei auta bingolotto
ei auta viinan otto
ei auta jumalauta ei, mitä mä teen?
teen retken meren rantaan tuulipuku suojan antaa
ulkoiluhan rauhoittaa, sehän on hauskaa
syön piirakan, kiroan sen makua
vedän keuhkoihin merituulen löyhkäävän hien...