"Seis seis seis seis!" huutaa ääni, pääni räjähtää
Yhdestoista hetki käsillä, keskellä päivää, keskellä elämää
Keskellä suojatietä punaisissa valoissa seison
Veitset sielussa kahvaa myöten
"Älä liiku!" käskee räyhähenki, toivoo nähdä vainaan
Aikoo tappaa, teki minusta mielisairaan
Tänne kävin kadun varjopuolta, ajovalot häikäisee
Syrjäytynyt olen mutten huomiotta enää jää
Kymmeniä muistoja sekuntiin pusertaa
Iloa, surua suoraan verkkokalvon pohjaan palaa
Katsonko filmin loppuun vai kuvaisinko lisää?
Äänet voimistuvat, kohta olen pelkkä muisto enää
Tähän on lääke varmasti
En saa kieltomerkkejäsi noudattaa
Luovuttaa
En antaudu vaan vapaudun
Viimeinen kuva, se kaikista kaunein
Sitä voisin tuijottaa ikuisuuden
Ylittääkö raja vai yrittääkö jaksaa
Jarrut kirskuu, ääni huutaa: "älä liiku, älä liiku"
Katseeni nousee kengistä, edessä vihreä valo
Paljon on kerrottavaa, mietin mistä aloittaa
Ehkä siitä kun valitsin: ottaa askel vielä, askel vielä
Tähän on lääke varmasti... [x4]
(Stam1na)
Uusimmat blogimerkinnät
- Ei enää askeltakaan 10.02.
- But to us Death was just another Journey. 29.02.
- Maalaamme tulevaisuuttamme nykyhetken jo... 07.09.
- They know the same as sky above. 18.08.
- Is there a wolfÂ’s heart in me? 30.07.
- 'The old ways are lost' 29.06.
- Nothing can wear off the sorrow. One is ... 24.06.
- Bereavement 05.06.
- Eikä täällä mikään muutu 08.05.
- Not the war but an unfair fight 01.05.
Selaa blogimerkintöjä
- ▶ 2013 (1)
- ▶ 2012 (1)
- ▶ 2011 (19)
-
▼
2010 (21)
- ▶ joulukuu 2010 (2)
- ▶ marraskuu 2010 (1)
- ▶ syyskuu 2010 (1)
- ▶ elokuu 2010 (2)
- ▶ heinäkuu 2010 (4)
- ▶ kesäkuu 2010 (5)
- ▶ toukokuu 2010 (6)