IRC-Galleria

Sinut kun näin
ensi kertaa
tuli aallot liekkimereltä päin
ei sitä mihinkään pysty vertaamaan

Sinä olet niin komea
että silmiini koskee niin
sinuun minulla on kuume
ja Celsius kääntyy Richteriin

On oloni kevyt kuin perhosen
kun sinut näin
näin kirkkaan valon
ja nyt tahdon lentää sitä päin
("lentää sinua päin, lentää sinua päin")

Sinun kanssasi kiipeän
yli onnen kukkulan
eikä kuumempaa kuin sinun sylis
ole liekkimeren aalloillakaan

Sinä olet kuin puro
josta viileä vesi valuu
minäkin tahdon olla
sinulle sinun suubiduu

Minä näen tähtiä silmissä
kun katsot silmiini minun
ja kesäyö on kuin suomifilmissä
voi luoja kun saan olla sinun

Sinä sirotit jälkeemme hiekkaa
kohta taivas puhkeaa kuutamoon
seurataan hiekkavanaa
jos eksymme laskuun auringon
ja me kuljimme päivän
ja se päivä kääntyi iltaan
minä kuljin valoa päin
kaikista kirkkainta valoa päin
minä kuljin sinua päin
hiekkavana vain rannalle jäi...

Tyttö, hauras ja heikko, elämä päällä lasin
Sekasin, masentunut, kulkee yksin koulusta takasin
Kotiin, turvapaikkaan, saa ajatuksissa laukkaa
Ollaa unelmissa, eikä joudu sillon stressaa

Yksinäinen, erillainen, tietysti syrjitty
Haluis olla kuten muut tai vaikka ylistetty
Kuuluu huutosakkii, nautii hienost elämästä
Pitää hauskaa, yhdessä luokan bileissä

Ei tiedä mikä mättää, haluu kuuluu joukkoo
Monta kertaa tarttuu, silti tuskissaan puukkoo
Toiset pelkää, toiset haukkuu ja sit ne nauraa
Ei opettajat huomaa, voi tuota tyttö raukkaa

Välitunti on piinaa, tunneilla elementis
Koulussa tosi hyvä, viisas ja niin kaunis
Silti hauras, usko kun on loppu itseen
Syksy kun saapuu, pelkää että mitä tekee


Mä nään kasvot jotka itkee, nään aivan liikaa vihaa
Sä kuljet ja kuljet, tuskissas pitkin pihaa
Päivä toisensa jälkeen pelkkii pettymyksii
Eikä ketään vastaa vaikka paljon kysymyksiin

Poika niin yksin, yötä myöten kadulla kulkee
Silmänsä sulkee, ei haluu herää päivää uutee
Tuskaa sen katsees, kätkee surun sisällensä
Ei tajuu pyytää apuu, vihaa pienes mielessä

On kai liikaa jo nähnyt, ketä enää voisi syytää
Antanut kaiken, mikse ei kukaan nää
Toistaa virheitään, apuu hakee usein aineista
Miksi ei kaikki voisi olla hyvin mulla ja

Koulu ei inspaa, pitää huomiota hakee
Ylittää sillan ja lopulta sen kaiteen
Ote lipee, ei enää yhtää hetkee tuskaa
Kenen on syy, yhteiskuntako nyt vastaa?

Kuka pelastaa, kuka voi nyt enää auttaa
Liika jo mennyt, monta vielä tarvitaan?
Moni masentuntu, moni hakee hoitoon
Kuinka moni tulee herään aamunkoittoon

Mä nään kasvot jotka itkee, nään aivan liikaa vihaa
Sä kuljet ja kuljet, tuskissas pitkin pihaa
Päivä toisensa jälkeen pelkkii pettymyksii
Eikä ketään vastaa vaikka paljon kysymyksiin

Liia monta tyhjää lekaa
Ni makaa ku petaa
Opetetaa
Alkuu mut ei, kui lopetetaa
Viinaa maistuu myös tytölle tälle
Jos jo skidist asti ajautunu tielle väärälle

Ei aurinko pygee risukasaa loistaa
Mari lähtee lätkii himast ikää kuustoita
Budii holii ja lääkkeit sekasi
Ei oo tuu olee enää paluut takasi

Kyl Mari koittaa Mari haluu pärjää
Mut suru ja harmaat sadepilvet vaa värjää
Taivasta
Mari ottaa kai lasta
Abortti ja sit himaan sairaalasta

Parasta
Toivoo mut Mari pelkää pahinta
Kai hinta on kova ku joutuu valita
Ei ketää auta, hissil vikaa kerrokse
Askel reunalle eikä enää kato taaksee

pitäisikö jäädä
ja samalla lähteä
myydä asunto
ja matkat kävellä
kun maisemat tänään
muistuttaa eilistä
ja kiire
on aistina yksi viidestä

katukuvasta voi
ne ihmiset poimia
kahdeksasta neljään
vie vahvankin voimia
jos kaikki piirretään
samoilla kaavoilla
ja aamulla päivä näkyy jo kahtena

vaikka päällä atlantin (woo-o)
tai poluilla pyhäntunturin
jos etsin
löydänkö kodin (woo-o, woo-o)
keitä kaduilla tapaan iltaisin
kuka vastaa
keneltä kysyisin
milloin perille pääsisin
minne teenkin kodin
seltä tahtoisi en takaisin (takaisin)

tahdon askeleistani
jättää jälkiä
enemmän ehtiä
nauraa kuin itkeä
ja sitoa yhteen
niitä onneni nauhoja
pidemmäksi
kuin osiensa summa

vaikka päällä atlantin (woo-o)
tai poluilla pyhäntunturin
jos etsin
löydänkö kodin (woo-o, woo-o)
keitä kaduilla tapaan iltaisin
kuka vastaa
keneltä kysyisin
milloin perille pääsisin
minne teenkin kodin
seltä tahtoisi en takaisin (takaisin)

kiire saa aikaan
levottomuuden
joka kyseenalaistaa
onnellisuuden
voiko ympyrään vaihtaa
määränpään uuden?

Tyttö tapaa pojan, tajuu se on unelmansa
Ei saa irti pojasta, katsettansa
eikä haluakkaa vaa haluu ottaa siitä kiinni
Upottaa pojan tytön suudelmiin kii

Tyttö ja poika tutustuu, kummatki kiinnostuu
kummatki hymyilee ja tietää et tää onnistuu
Pian pojan pitää mennä mut kummatki tietää
et he tulevat toisii tapaamaan vielä

No seuraavana aamuna tyttö ottaa yhteyttä
oppii tutustuu toisii ja poika menee tytölle yötä
Tyttö on onnellisempi ku varmaa ikinä
ja tyttö ei haluu luopuu tästä pojast ikänä

Tyttö haluu pojan luokse, rutistaa kunnolla
kerranki tuntuu et elämä on hyvällä rungolla
tyttö tarkottaa, ku sanoo et on ikävä
mut pelkää ettei poika mieti häntä ikinä
Ei haluu menettää, ei haluu menettää
tätä poikaa tai päästää häntä menemää
pakko niiden on tavata..
- pakko vielä kerran
nimesi pojan sydämeen kaiverra!

Ja se mitä pelkää, ne aina tapahtuu
poika aina päivittäin töihin lähtee joutuu
Tyttö pelkäsi ettei heil ole aikaa enää
mut välimatka pysyy silti lyhyenä

voivat nähdä iltaisin ja olla yhdes lomalla
olla kahestaa mikää, ei oo pilalla
eli nyt niiden pitää tutustuu pitää miettii
ehkä he pysyvät yhdes ikuisuuksii

saattaa olla että siitä tulee vuoden rakkaustarina
tai voi olla et tytön pieni sydän hajoo ainoaa
mut pakko uskaltaa ottaa riskei elämässä
ehkä lopultakin heille kävis hyvin tässä

toivotetaan kaikki onnee tytölle ja pojalle
onnee ja rakkautta heille molemmille
toivotetaan kaikki onnee tytölle ja pojalle
onnee ja rakkautta heille molemmille

" Miks sun kädet on ton näköset?? " >:/
" Koska olen seepra! " 8D
" Tyhmä... " -_-''
" Ei, en minä! Ei kaikki seeprat oo tyhmiä!! " 0:>

Sun vieressä on lämmin
Kun ulkona on kylmä
Kun sua hellin
Oon aina taivaas
Tiedän mitä etsin
Kun sut löysin
En osaa olla yksin
Kun sain sut


Saat mut jaksaa
Tuot helpotusta tuskaan
Ihana on istua vieressä rakkaan
Ei tarvi tuijotella yksin takkaa
Mä tiedän, että sain miehistä parhaan

Ilman sua elämä olis tyhjää
Ilman sua mie en pärjää
Ilman sua ei ois joka estää
sortuu elämää hukkaan ja ympyrää kiertää


Haluun jäädä tähän hetkeen
Tuntee sun sydämen sykkeen
Hyväillä sun poskee
Oppii tunteen sun jokaisen kaarteen
Haluun kuulla sun hengityksen
Tuntee sun väristyksen
Haluun laukasta jännityksen
Antaa täydellisen tyydytyksen


Mulla on niin lämmin ihan sun vieres

Tässä on hyvä olla

Enkä mä haluu lähtee mihkään

Ei sulla oo kiire



(¯`v´¯)
`*.¸.*´
¸.•´¸.•*¨) ¸.•*¨)
(¸.•´ (¸.•´ .•´ ¸¸.•¨¯`•

Näin unta Antti Tuiskusta!!! xD
Ei saakeli ja ou maan kaaaad!!! xD
Lalllaaati.. xD <3

Me kohtaisimme aina silloin kun on tärkeää
se ettei kukaan häiritse tai pääse käskemään.
Me antaisimme toisillemme hiljaisuuteen syyn.
Niin sinä ostat aikaa siis ja minä sitä myyn.

Olet todella kaunis, elät vain yhden kerran
Olet todella viisas, elät vain hetken verran
Olet todella kaunis, elät vain yhden kerran
Olet todella viisas, elät vain hetken verran

Me kestäisimme toisiltamme mitä tahansa.
Se mitä saisin sinulta, se voisi korvata
ne levottomat illat sekä unettomat yöt,
ajat, turhan hapuilun ja mitättömät työt

Olet todella kaunis, elät vain yhden kerran
Olet todella viisas, elät vain hetken verran
Olet todella kaunis, elät vain yhden kerran
Olet todella viisas, elät vain hetken verran

Minä tarttuisin sinuun kysymättä
Minä pelkäisi sinussa en olla
Minä tarttuisin sinuun kysymättä
Minä pelkäisi sinussa en olla
Minä tarttuisin sinuun kysymättä
Minä pelkäisi sinussa en olla
Minä tarttuisin sinuun kysymättä
Minä pelkäisi sinussa en olla
Minä tarttuisin sinuun kysymättä
Minä pelkäisi sinussa en olla

Olet todella kaunis, elät vain yhden kerran
Olet todella viisas, elät vain hetken verran
Olet todella kaunis, elät vain yhden kerran
Olet todella viisas, elät vain hetken verran
Todella kaunis, elät vain yhden kerran
Todella viisas, elät vain hetken verran
Todella kaunis, elät vain yhden kerran
Todella viisas

Me pystyisimme toisillemme ihmeen tekemään,
jos sinä pystyt niin kuin minä pystyn näkemään

Taas on alkanu nää illat menemään siihen että yksin vaan mietin maailman menoa.
Nyt pitäis soittaa sulle ja parantaa sun kans maailmaa puhelimitse.
Näppäile sun numeron ulkomuistista ja odotan iloista vastuastasi : " Moikkelis koikkelis!!" " Tomin sexi terapia TxT, kuinka voin auttaa?!" Ei siin voinu ku aina revetä nauruun :)

Nyt alkaa yöt jo hämärtymään, ja voin muistaa elävästi ne kerrat kun juoksimme pimeillä sivukaduilla ja kujilla syys yön hämärässä. Pieni pakkasen tuoksu tuli nenään merkkinä siitä, että talvi olisi vain hujauksen päässä.
Hengitys alkoi jo höyryämään kun pysähdyttiin jonku sillan alle ja kaivettiin spray pullot esiin. Pakko tehdä oma merkki omalle alueelle.. Sitten isompi, värikäs ja näyttävä kraffiti kisaamaan huomiosta ja keräämään paheksuvia mummojen katseita.

Pieni jännitys ja pelko kiinnijäämisestä tuntui vatsassa. Sitten jostain ilmestyy kirkas valo joka osoittaa suoraan meihin. Ei siinä muuta kuin juoksemaan pakoon.
Sä nappaat sun rullalaudan ja menet edellä, minä juoksen perässä ja manaan taas kerran hiukan liian isoja, painavia teräskärkimaihareita joiden raskas tömähtely kaikuu kauas pimeässä ja muuten aivan äänettömässä yössä.
Taas ollaan päästy kyttiä pakoon. Kyllä ne jo merkeistä tietää ketkä siellä olis. Saadaan ehkä taas kuulla aamulla. - Tai sitten ei..

Pysähdymme tovin päähän nauramaan hengästyneinä. Taas oli selvitty täpärästi sakoilta.
Hetken päästä muut saapuvat paikalle ja lähdemme koko porukalla kävelemään polkua mikä vie pienen metsän läpi jollekin lintutornille.

Istut tornin kaiteelle polttamaan tupakkia ja minä istun vastapäätäsi näpläämään textiviestiä. Kirjoitan niitä näitä kavereille, ja heitän huoletonta flirttiä jollekin pojalle.
Katsot minuun mutta et sano mitään. Hymyilen ja jatkan textarin kirjoittamista.

---- '

Äkkiä havahdun ja tajuan taas että kuulen puhelimesta saman tutun jankutuksen : " Valitsemanne numero ei ole käytössä, olkaa hyvä ja tarkistakaa numero.." ja sama paska sitten englanniksi ja ruottiksi perään..

Ai niin. Mie unohdin. Hetken jo luulin että kaikki olisi niinkuin ennen. Että todella vastaisit ja sopisimme että lähtisimme ulos.
Hetken jo kuvittelin että todella kuulisin äänesi taas ja voisin kertoa kaikki asiat mitkä mun mieltä painaa, ja sinä kuuntelisit ja neuvoisit parhaasi mukaan. - Lohduttaisit, vaikka mikään ei oikeasti olekaan huonosti, on vain haikea olo..

Miksi silloinkin, niin monena iltana kun olimme yhdessä jossain, keskityin johonkin muuhun?? Miksi sillonkin kun olisimme voineet todella puhua, minä soittelin ja textailin muille kavereille??
- Onko tosiaan niin että tajuaa kaipaavansa jotain henkilö oikeasti vasta, kun sen menettää??

Kauhea ikävä yhä..
Olisitpa täällä, hyvä ystäväni Tomi Russel.. R.I.P <3