IRC-Galleria

Mä en tiedä mikä tää tunne mun rinnas on,
mä en käsitä mistä se tulee.
Istun taas yksin kotona lapsemme kanssa,
sä vaan hiihdät taas jossain jonkun kanssa.
Lupasit lapsen synnyttyä olevas enemmän kotona,
lupasit muuttaa asiat paremmaks.
Miksi istun sitten yksin kotona lapsen kanssa?
Missä on ne muuta paremmat asiat?
Kuvittelinko mä vaan et kaikki ois paremmin,
kai mä sen tein.
Luulin et halusit kasvattaa lasta kanssani,
mut nukut vaan yöt mun kanssani.
Mä herään öisin syöttämään lapsen,
vaihtamaan vaipat.
Mitä sä teet?
Nukut sikeästi,
et edes herää lapsen itkuun.
Tiesitkö et mä en jaksa kauaa enää,
olen neuvoton.
Ennemin tai myöhemmin palan loppuun,
silloin en enää jaksa.
Mitä sä teet silloin?
Et mitään, ethän sä ole koskaan kotona,
et sä tiä mitä mä ajattelen,
miltä musta tuntuu.
Onko tässä järkeä?

Mä oon tainu olla liikaa yksin,
yksin ilman sua.
En nää sua päivässä paljoa.
Oleks sä sokee?
Sä et näe mun tuskaa.
Mun olo ei ole mahtavin,
ja kun nyt tarvisin sua ja sun tukea
sua ei näy...

Joskus mietin oletko tarkoittanut mitään
mitä olet mulle sanonu?
Vai oletko vain sanonu,
jotta minun olisi parempi olla.
Olenko sulle pelkkä välikappale?