IRC-Galleria

Blogi

- Vanhemmat »

SUUREN KOIRAN IHANUUS!Tiistai 29.01.2008 23:52

SUUREN KOIRAN IHANUUS!

Tiedät omistavasi suuren koiran kun ....


... tarvitset kolme ihmistä avuksesi nostamaan koirasi eläinlääkärin tutkimuspöydälle.

... koirasi voi piilottaa kokonaisen tennispallon (tmv.) huuliensa taakse ja näyttää sanovan, "Mitä? Ei minulla ole suussani mitään!?!?!"

... etsit vain farmaria tai suurempaa kulkuneuvoa autokaupasta.

... vaikka herätit jo miehesi, kuorsaaminen jatkuu yhä.

... hampaita harjatessasi joudut väistämään sivuun, kun koirasi haluaa juoda pesualtaasta.

... imuroit autoasi ja suurin osa karvoista löytyy auton katosta.

... pysähdyt liikennevaloihin ja auto keinuu sivulta toiselle, kun koirasi vaihtaa tarkkailuasemiaan ikkunasta toiseen.

... kuukausittain koirabudjettisi ylittää asuntosi kuukausivuokran.

... eläinlääkärisi on laittanut ison uima-altaan, uuden hienon kartanon, ostanut vesiskootterin ja porchen.

... koirasi näkee mitä kokkaat ja yrittää koko ajan neuvoa.

... pitelet koiraasi polviesi välissä, kun ovikello soi ja löydät itsesi pian ovelta.

... pizzalähetti soittaa portilta, että pizzasi ovat nyt täällä.

... koirasi kurottaa olkasi takaa Mc Donaldsin autokaistalla ja kassaneiti saa miltei sydänkohtauksen ojentaessaan vaihtorahaa.

... hankit suuren laajakuvatelevision, etkä vieläkään näe ohjelmia.

-Paikallaolo

On tärkeää opettaa ihminen seisomaan hievahtamatta paikoillaan. Opetus tapahtuu siten, että yksinkertaisesti mennään maahan eikä enää liikuta siitä milliäkään. Aluksi ihminen repii ja riuhtoo, maanittelee ja uhkailee, yrittää lahjoa makupaloilla jne. Näistä ei kumminkaan kannata välittää. Ne ovat normaaleja reaktioita kouluttamattomalle ihmiselle. Vähitellen, johdonmukaisesti harjoittelemalla saadaan yleensä jokainen ihminen oppimaan edes välttävä paikallaolo. Alkuvaiheessa tulee vain muistaa maata tiukasti ja peräänantamattomasti aloillaan ja tuijottaa ihmistä silmiin. Kun ihminen osaa paikallaanolon, ei tarvitse kuin vähän jarruttaa taluttimesta, niin hän jo kiltisti pysähtyy odottamaan.


-Taluttimessa seuraaminen

Kunnolla koulutettu ihminen seuraa koiraansa pusikot ryskyen minne tahansa. Ihmisen kunnosta ja iästä riippuen kannattaa alkuvaiheessa sopeuttaa vauhti siten, ettei ihmiselle koidu liiallista ylirasitusta. Pääsääntönä voidaan pitää, että kun talutin on koko ajan kireällä ja ihminen raahautuu perässä tasaisesti puuskuttaen, on vauhti sopiva. Mikäli epämääräistä valitusta, vinkunaa tai korinaa ilmenee, on syytä hidastaa vauhtia hetkeksi. Kunnolla ja vauhdikkaasti seuraava ihminen on jokaisen koiran ylpeys.

-Liikkeestä maahanmeno

Tämä tapahtuu taluttimessa seuraamisen yhteydessä siten, että kun vauhti on sopiva kiepsahdetaan ympäri, jolloin hän kompastuu jalkojensa ympärille kiristyvään taluttimeen ja menettää tasapainonsa. Maahanmeno on yleensä erittäin ripeä.

-Liikkeestä seisomaan jääminen

Tätä harjoitellaan niin ikään taluttimessa. Liike on yksinkertaisuudessaan seuraava- vauhdin ollessa kohtalainen pysähdytään äkkiarvaamatta esim. haistelemaan. Kun talutushihna loppuu pysähtyy ihminenkin automaattisesti. Tässä kannattaa jälleen ottaa huomioon taluttimen päässä olevan kaksijalkaisen ikä ja kunto ja soveltaa pysähdyksen nopeus sen mukaan. Mikäli vauhti on liian kova, tulee suorituksesta enemmänkin liikkeestä pyllylleen tupsahtaminen.

-Luoksetulo

Tämäkin on ehdottaman tärkeää opettaa jokaiselle ihmiselle. Yleensä heillä on, laiskoja kun ovat, vain tapana seisoskella paikoillaan ja karjua koiraansa. Tämähän ei vetele. Paras tapa opettaa luoksetulo on tehdä itsensä niin vastustamattomaksi ettei ihminen voi olla tulematta. Voi esimerkiksi rynnätä autoteille tai lasten leikkipuistoon kakalle. Keinot ovat monet. Eräs varma keino on kieriskellä tuoksuvassa raadossa tai ahmia pilaantunutta ruokaa tai kalanperkuujätettä. Kun ihminen on tullut kiertelemättä luoksenne, ei kiitosta saa unohtaa. Märkä pusu keskelle naamaan kalan uimarakko suupielestä roikkuen on kiitos jota ihminen ei heti unohda!

-Taluttimetta seuraaminen

Tämä on helppoa opettaa sen jälkeen kun luoksetulo on kunnolla opittu. Luoksetuloon vain lisätään se, että aina kun ihminen on melkein kohdalla niin siirrytään hieman etäämmäs ja taas hieman etäämmäs jne…
Tällä tavalla ihminen oppii taluttimetta seuraamisen ihan huomaamattaan. Ihmisen karjumisesta ja naaman punottamisesta ei kannata välittää, ne kuuluvat alkuvaiheessa asiaan kun paras ystävämme haluaa osoittaa innostustaan ja kannustustaan taitavalle koiralleen.
Kun toistat näitä asioita päivittäin, voit olla varma edistymisestäsi. Muista kuitenkin, että koulutettavana on ihminen, ystäväsi, ja koulutuksen tarkoituksena on olla mukava harrastus sinulle, vaikka samalla luultavasti teetkin ihmisestäsi hermoraunion

[Ei aihetta]Keskiviikko 05.12.2007 18:10

BIITUN MUISTOA KUNNIOITTAEN
Kuva

SURU
Kukaan ei tiedä sitä,
ennen kuin se tulee
omaan itseensä.

Suru,
tunne joka vie voimat,
kuin taistelu
suuren pedon kanssa,
jossa hyvän on voitettava paha.

Joskus niin käy,
joskus ei.
Se on kohtalo.

Koskaan ei tiedä,
milloin päättää tiensä
joku rakas.
Silloin menettää jotain,
jotain kaunista,
kuin meri menettäisi aaltojen
iloisen pauhinan.

Suru säilyy sisimmissä.
Joskus se nousee pintaan
muistuttamaan,
kuinka äkkiä elämä voi loppua,
vaikka edellisenä päivänä,
ilon päivänä,
kaikki olisi ollut hyvin.

Kuolema.
Silloin kärsimys loppuu,
ja taivaan suuret portit avautuvat.
Silloin kaikki on hyvin,
tulee ikuinen onni.


(Tanja Timonen 2000 Triton S:n Ja HT Alikessun muistolle)

[Ei aihetta]Keskiviikko 05.12.2007 18:09

"Niin vaikeni ääni tassujen,
sammui liekki suuren sydämen.
Jätti surun, suuren, valtavan,
sisintämme kalvavan.
On poissa katse tummien silmien,
ja haukku -sitä kuule en.
Vaan jokainen kaunis muisto,
hetki täynnä elämää,
kun näitä muistelen -en koskaan yksin jää."

MuistoilleTorstai 19.04.2007 15:13

SURU
Kukaan ei tiedä sitä,
ennen kuin se tulee
omaan itseensä.

Suru,
tunne joka vie voimat,
kuin taistelu
suuren pedon kanssa,
jossa hyvän on voitettava paha.

Joskus niin käy,
joskus ei.
Se on kohtalo.

Koskaan ei tiedä,
milloin päättää tiensä
joku rakas.
Silloin menettää jotain,
jotain kaunista,
kuin meri menettäisi aaltojen
iloisen pauhinan.

Suru säilyy sisimmissä.
Joskus se nousee pintaan
muistuttamaan,
kuinka äkkiä elämä voi loppua,
vaikka edellisenä päivänä,
ilon päivänä,
kaikki olisi ollut hyvin.

Kuolema.
Silloin kärsimys loppuu,
ja taivaan suuret portit avautuvat.
Silloin kaikki on hyvin,
tulee ikuinen onni.


(Tanja Timonen 2000 Triton S:n Ja HT Alikessun muistolle)
- Vanhemmat »