IRC-Galleria

Nyt mä oon tosi ihmeissäni, asioita tapahtuu pienessä ajassa.
Suuria asioita.
Ne muuttaa kaiken, mutta ne on sun valintoja, vai onko...

ENTÄ TE, tunnetaanko me? Ollaan tunnettu hetki sitten, vai ollaanko, onko siitä jo iäisyys, en muista,
en tidä, haluan unohtaa. En halua tuntea sinua enää, en tuollaisena. Anteeksi.

Miksi
Olenko samanlainen? Puhunko tarkoittamatta, loukkaanko tahtomatta, vai haluanko silti loukata? Haluatko sinä? Tiedän että et halua, olet hyvä ihminen, niin vai oletko? olenko tuntenut sinua ikinä? Miksi olet muuttunut? Sinusta on tullut ihminen jota halveksit, onko minustakin tullut? En enää tiedä kuka olet, tai mitä ajattelet. En halua enää puhua sinulle, en tunne sinua, en luota sinuun senvertaa että voisin kertoa tunteistani, en enää. Olet yhdentekevä.

Toivon
Että kun kasvan voin luottaa ja katsoa silmiin, elää hetkessä, mutta en nyt.
Luottamus on toivoa, ei voi luottaa jos ei toivo että toinen on sen luottamuksen arvoinen.

Ennen se ei kiinnostanut, huijasin itseäni, ja muita, tahallani tai tahtomattani.
Nyt on eri tilanne, on eri asioita, pitää pärjätä muutenkin kuin yksityiselämässä, en voi enää luottaa, ei olla läheisiä kuin ennen, nyt sinulla on muut, joita en arvosta, en halua arvostaa, et sinäkään arvostanut, et ennen, tai niin sanoit, mutta onko sillä enää merkitystä? En oikein pidä heistä, eikä mun tarvi, ei oikeesti tarvi.

Mutta joudun luopumaan myös tärkeästä.

Luulin etten voisi, mutta voin. Luulin että ollaan samanlaisia, tai oltiin kunnes jotain tapahtui, aivan hiljan. En tunne enää sua

Olenko minä se korvikeystävä, vai hän tai he, ehkäpä jopa nuo, se on arvoitus, ja siksi se jää!
Jollet kerro sitä.

Nyt ajattelette että mä en ole mitenkään tähän kaikkeen tapahtuneeseen syyllinen, tottakai olen.
En vain ole sellainen, ystävä, kaveri, tuttu jota tarvitaan, en osaa olla, en osaa avautua, kertoa asioita jotka on yhdentekeviä itselleni, mutta muille kultaakin arvokkaampaa. Vai onko? Olenko?


Anteeksi



love u