IRC-Galleria

Aloin miettimään mitä todella jää jäljelle siitä maailmasta johon synnyin, ja jossa olen kasvanut lapsuuden ja aloittanut nuoruuteni. Viime aikana aivan liian moni asia on muuttunut. periaatteessa olen sitä mieltä että muutos on hyvästä, tai tietysti riippuu asiasta. Kehitys on välttämätöntä. Jos muutokset kuitenkin tuo liikaa negatiivisia asioita mukanaan, menee koko elämä ihan liikaa sekaisin. Pelkään miltä kaikki näyttää muutamien vuosien kuluttua. En haluaisi menettää uskoa maailmaan vielä tässä iässä.. mitä kaikesta seuraa..?

Tänään sain varmistuksen asiasta joka romutti uskoni tähän saastaiseen valtioon. Epäinhimillistä paskaa ja syrjintää. Miksi ihmisten elämästä halutaan tehdä entistäkin onnettomampaa ja vaikeampaa. Mahdollisuudet vähenevät. Aloin miettimään elämääni aluksi ainakin seuraavan puolen vuoden osalta. Muutenkaan ei niitä ilonaiheita liikaa ole, ja sittenkin halutaan vielä heittää loskaa päälle, pilata vähäkin ilo, pakottaa tekoihin joihin ei muuten haluaisi mistään hinnasta ryhtyä (?), ainakaan tässä elämänvaiheessa.

Jotkut asiat taas eivät muutu koskaan. Kaikkien ihmisten tasa-arvoisuus, ja mahdollisuus elää haluamaansa elämää ei tule koskaan täyttymään. Se on varmaa. Kaikilla ei ole mahdollisuutta. Olen saanut sen itsekin huomata, viimeksi ja lopullisesti tänään. Unelmat ja tavoitteet eivät täyty koskaan. Joutuu vain tyytymään siihen mitä voi saada, ei voi valita.

Tietysti kaiken voisi ottaa vain leikillä ja odottaa mitä elämä antaa. Mutta ei voi odottaa liian kauan. Aika kuluu, mahdollisuudet vähenevät, nuoruus menee nopeasti ohi.

Tunteet ja toiveet, vai taloudellinen turvallisuus. Mikä on järki ja järkevyys? Mikä on oikea valinta? Sitä ei ole. Vaarana onnettomuus ja epävarmuus tulevaisuudesta, kummassakin tapauksessa.

Lopullista onnellisuutta ei ole. Varmuutta ei ole.

Joudun tekemään ratkaisun. Siitä saattaa seurata yhtä paljon hyvää kuin pahaakin.