IRC-Galleria

N. Rockefeller:
(11 months before sept. 11th 2001)

"There's going to be an event Aaron..
We are going to Afganistan..
We are going to Iraq.."

"By having this war on terror, you can never win it
so you can always keep taking people's liberties away.
The media can convince everybody that is real."


Aaron Russo:

"What are u doing this for?"


N. Rockefeller:

"The goal is to get everybody in this world to chipped with an RFID chip.
And have all money on those chips and everything on those chips,
and if anybody want to protest what we do we just turn off the chip."

"Osakkeet ovat tänään olleet reilussa nousussa." Ja sit ne romahtaa ja kaikkee muuta shittii sit tulee kaikille mikrosirut ja sit alkaa kuolla reilusti porukkaa ja sit pitää Clintonit, Bushit, Obamat, Rockefellerit ja Rochieldit isot bileet ja kaikki isot pomot tykkää hirveesti.

FUCK THE NEW WORLD ORDER!



ja muistakaa sitte olla ottamatta niitä mikrosiruja!:)

HUOMEN SYNTTÄRIT<3

AINAKII NÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄIN HYVÄÄ JOULUU KAIKILLE!<3333 +

---

(^.^)

---

+

Hei oon Johanna ja tykkään susta. Kuka sä oot ja tykkäätkö musta?

Lisää tämä omaan päiväkirjaasi nähdäksesi ketkä tykkäävät sinusta<3

01. Kuka olet?
02. Olemmeko ystäviä?
03. Koska ja miten tapasimme?
04. Oletko ihastunut minuun?
05. Pussaisitko minua?
06. Anna minulle lempinimi, ja kerro miksi valitsit juuri sen?
07. Kuvaile minua yhdellä sanalla
08. Mikä oli ensivaikutelmasi minusta?
09. Oletko edelleen samaa mieltä?
10. Mikä muistuttaa sinua minusta?
11. Jos voisit antaa minulle mitä tahansa, mitä se olisi?
12. Miten hyvin tunnet minut?
13. Koska näimme viimeksi?
14. Halusitko joskus kertoa minulle jotain, mitä et ole pystynyt kertomaan?
15. Aioitko pistää tämän blogiisi ja katsoa, mitä minä kertoisin sinusta?

(\__/)
(O.o )
(> < )
Tämä on jänö. Jänön nimi
on Jorma. Lisää Jorma
ihkuboksiisi niin autat
häntä maailman
valloituksessa.

Kuudenkympin paremmalla
puolella oleva aviopari oli
juhlimassa
35-vuotishääpäiväänsä
romanttisessa ravintolassa.
Siinä heidän istuessaan,
pieni kaunis keiju ilmestyi
pöydälle ja sanoi:
"Koska olette niin
esimerkillinen aviopari ja
olette olleet toisillenne
uskollisia, täytän yhden
toivomuksenne."
"Oi - haluaisin matkustaa
maailman ympäri rakkaan
aviomieheni kanssa" sanoi
vaimo. Keiju heilautti
taikasauvaansa ja poof -
kaksi lippua
luxusristeilylle ilmestyi
heidän käsiinsä. Sitten oli
aviomiehen vuoro. Hän mietti
hetken ja sanoi. "No,
olisihan se romanttista,
mutta tällainen tilaisuus ei
tule toistumaan, joten sorry
rakkaani, mutta haluasin
itseäni 30 vuotta nuoremman
vaimon."
Sekä vaimo että haltija
olivat hyvin pettyneitä,
mutta toivomus on toivomus..
Joten haltija heilautti
taikasauvaansa ja poof -
aviomies vanheni
92-vuotiaaksi.

Tarinan opetus - miesten,
jotka ovat epäkiitollisia
paskiaisia, tulisi muistaa,
että haltijat ovat naisia -
AINA... :P

Nalle Puh -testi

Käy osoitteessa: http://www.pilpi.net/hip/nallepuh/
...ja kopioi saamasi vastaus päiväkirjaasi jonka jälkeen haasta niin monta ihmistä mukaan leikkiin kuin vain haluat.

(en haasta ketään mut pöllikää vapaasti omaan päiväkirjaan:)))))

Muistutat erehdyttävästi nasua.

Säikyt ja huolestut vähästä, mutta rohkeutesi riittää, jos on pakko. Olet todellinen ystävä. Paras mahdollinen. Harmi, että kovin harva tietää sen. Seurassasi viihtyy moni, sillä olet hauska, vaikka et sitä itse tiedäkään.

joumään moon NASU<3:))))

Käydessäni ensimmäistä vuotta lukiota näin kerran erään luokallani olevan pojan kävelevän kotiinsa koulun jälkeen. Hän oli Kalle. Näytti siltä, että hän kantoi kaikkia oppikirjoja mukanaan.
Ajattelin itsekseni: "Miksi kukaan kantaa kaikki kirjat kotiinsa perjantaipäivänä? Taitaa olla varsinainen nynny."
Minulla itselläni oli paljon suunnitelmia viikonlopun varalle, pippaloita ja jalkapalloa kavereitten kanssa seuraavana päivänä.
Niinpä kohautin olkapäitäni ja jatkoin matkaani. Hetken päästä näin, kuinka poikalauma juoksi Kallea kohti. He törmäsivät häneen tahallaan, sysäsivät kaikki hänen kirjansa maahan ja kampittivat hänet niin, että hän kaatui kuraan. Hänen silmälasinsa lensivät noin kolmen metrin päähän ruohikkoon. Hän nosti päänsä, ja hänen silmänsä olivat hirvittävän surulliset.
Sydämeeni koski. Juoksin Kallen luokse. Hän ryömi ympäriinsä etsien lasejaan, kyynel silmissään. Ojentaessani hänelle hänen lasejaan sanoin: "Nuo ovat pölkkypäitä. Niille pitäisi antaa elinkautinen."
Hän katsoi minuun ja sanoi "kiitos", hymyillen leveästi. Siitä hymystä paistoi todellinen kiitollisuus.
Autoin Kallea keräämään kirjat maasta ja kysyin, missä hän asui. Kävi ilmi, että hän asui lähellä minua, joten kysyin häneltä, miksen ollut nähnyt häntä niillä kulmilla aiemmin. Hän sanoi käyneensä yksityiskoulua ennen kuin tuli meidän luokallemme. Ennen en ollut ollut missään tekemisissä yksityiskoulun oppilaan kanssa. Juttelimme koko kotimatkan ajan ja kannoin osan Kallen kirjoista. Hän osoittautui mukavaksi pojaksi.
Kysyin, halusiko hän pelata jalkapalloa kavereitteni kanssa. Hän vastasi myöntävästi. Pyörimme samoissa porukoissa koko viikonlopun ajan, ja mitä paremmin opin Kallea tuntemaan, sitä enemmän pidin hänestä. Kaverinikin olivat samaa mieltä.

Tuli maanantaiaamu, ja näin Kallen taas valtavan kirjapinonsa kanssa. Pysäytin hänet ja sanoin hänelle, että jos hän kantaa noin paljon kirjoja mukanaan joka päivä, hän kehittää itselleen mahtavat muskelit. Hän vain nauroi ja antoi minulle osan kirjoista.

Seuraavien vuosien aikana Kallesta ja minusta tuli parhaat kaverit. Lukion lopulla aloimme suunnitella jatko-opintoja. Kalle päätti mennä lukemaan lääketiedettä ja minä valitsin liiketalouden opinnot jalkapallostipendin turvin. Opiskelisimme eri paikkakunnilla, mutta olin varma, ettei välimatka vaikuttaisi ystävyyteemme mitenkään.
Kalle oli luokkamme priimus. Kiusasin häntä siitä jatkuvasti ja nimittelin häntä nynnyksi.
Kallen piti pitää puhe koulun päättäjäisissä. Olin todella iloinen, ettei minun tarvinnut nousta korokkeelle puhumaan.

Päättäjäispäivänä näin Kallen, joka näytti komealta. Hän oli todellakin päässyt sinuiksi itsensä kanssa kouluvuosinaan. Hän oli hyvännäköinen silmälaseissaan, ja hänellä oli paljon enemmän tyttökavereita kuin minulla. Kaikki tytöt olivat pihkassa häneen. Olin joskus kateellinen.

Tuli se suuri päivä. Saatoin nähdä, että Kalle oli hermostunut, joten läimäytin häntä selkään ja sanoin: "Kuule, hyvin se menee!"
Hän katsoi minuun kasvoillaan se hänelle ominainen,todellista kiitollisuutta osoittava ilme ja sanoi: "Kiitos."
Hän ryki hieman ja aloitti puheensa. "Koulun päättäjäisissä on aika kiittää kaikkia niitä, jotka ovat auttaneet oppilaita selviämään Vaikeistakin vuosista. Vanhempia, opettajia, sisaruksia,
valmentajiakin kenties... mutta ennen kaikkea ystäviä. Seison tässä sanomassa teille, että paras lahja, minkä voi toiselle antaa, on olla hänen ystävänsä.
Aion nyt kertoa teille erään tarinan."

Katsoin epäuskoisena ystävääni, kun hän alkoi kertoa päivästä, jolloin ensi kertaa tapasimme. Hän oli aikonut tappaa itsenä sinä viikonloppuna. Hän kertoi, kuinka oli siivonnut pulpettinsa ja
ottanut kaikki tavarat mukaansa, ettei hänen äitinsä olisi tarvinnut mennä keräämään niitä koulusta jälkeenpäin.
Hän katsoi minuun kiinteästi ja hymyili. "Olen kiitollinen siitä, että minut pelastettiin. Ystäväni pelasti minut tekemästä jotain kamalaa."
Kuulin yleisön haukkovan henkeään, kun tämä komea, suosittu poika kertoi meille kaiken hetkestä, jolloin hän oli ollut elämässään heikoimmillaan.
Näin hänen isänsä ja äitinsä katsovan minua kasvoillaan Kallen kiitollinen hymy. En ollut ennen tajunnut tämän kiitollisuuden syvyyttä.


Älä koskaan aliarvioi tekojesi voimaa. Yhdellä pienellä eleellä voit muuttaa toisen elämän, parempaan tai huonompaan suuntaan.

Sinulla on nyt kaksi vaihtoehtoa:
1) Voit välittää tämän viestin ystävillesi.
2) Voit toimia ikään kuin se ei olisi vaikuttanut sinuun mitenkään.

Kuten huomaat, minä valitsin vaihtoehdon numero 1.

"Ystävät ovat enkeleitä, jotka nostavat meidät takaisin jaloillemme
silloin, kun siipemme eivät enää pysty muistamaan, miten lennetään."