IRC-Galleria

kotona yötä pitkästä aikaa. en nuku vaikka väsyttää. kipeä olo. odotan vaan pelastajaa. osa musta on niin kuollu. haudattu. syvyyksiin. enkä halua ottaa vastuuta mistään yhteiskunnallisesta tai siviilisaatiosta ylipäätään. huulirasvariippuvuuteni on näinäpäivinä tavallistakin todellisempi kaikessa synkkyydessään. ja minä vain liuren ja liuren ja liuren.
seuraaviin elämiin tuntuu olevan niin pitkä matka. kun tätäkin on jäljellä vielä niin monia vuosia. luulisin. sitten joskus taas kun sen aika on saan tuntea sen saman hengen huolenpidon ja uskon parempaan.... jos sitä on. kaipaus. hiljaisuus. kukaan ei huuda minua tänään, en ole kaupattavissa. vaikka joulukin, kaiken kaupallisuudenjuhlapyhä on tulossa. en aio välittää siitä. aion vain selviytyä näistä päivistä, jollain keinolla. vaikka ne ovat vähissä, ja niitä yritetään riistää minulta. taidan pitää kynsin hampain kiinni, mutta voi olla että menetän vielä enemmän... melkein kaiken.
kumpa saisin mielenrauhan, miksei niitä myydä käytettyinä kirpputoreilla, kerrankin olisi rahaa ostaa.
rahat menee vaan korvikkeisiin, se on turhaakin turhempaa.

olen liian väsynyt ja alan ahdistua entistä enemmän. kuka ikinä väitti, että kirjoittaminen helpottaa? se pistää perkele miettimään vain masentavia asianhaaroja ja kallionkielekkeitä.

teen hidasta ja tuskallista kuolemaa päivä päivältä.

kiitos mielenkiinnosta.

ja halauksia niille joilla on ruskeat silmät tänään.