IRC-Galleria

Tähtimerkit pimeässä: "Kun sulake paloi"

OINAS - hyppää lattialta, huutaa "KÄÄK!", lyö päänsä kattolamppuun sekä oven
kulmaan ja manailee. Hän kiiruhtaa etsimään sulakkeita ja taskulamppuja, muttei
löydä kumpiakaan. Onneksi kynttilöitä löytyy. Niitä sitten äkkiä palamaan,
jotta voin jatkaa iltajumppaani! Oinashan oli juuri ehtinyt vaiheeseen: "vasen,
kaks, kolme, neljä - oikea, kaks, kolme, neljä...", eikä olisi millään
malttanut pysähtyä! Tällä kertaa kynttilöiden kanssa vältytään pienemmiltä - ja
suuremmiltakin - tulipaloilta. No, viimeksi kärähti vain kissan häntäkarvat ja
jouluna taisi leimahtaa joulukuusi, mutta ripeä oinas sammutti sekä kissan että
joulukuusen alta aikayksikön hienolla punaisella vaahtosammuttimellaan, jota
hän, sattuneesta syystä, pitää aina helposti saatavilla.


HÄRKÄ - ei huomaa sulakkeen palamista laisinkaan. Hän on nimittäin vedellyt
tirsoja olohuoneen sohvalla jo kolmisen tuntia ja jatkaa vielä samanlaisen
rupeaman lisää. Pikkuhiljaa heräillessään alkaa härkää kummastuttaa outo
lirisevä ääni... se tulee tuolta pakastearkun suunnasta... Härkä käyskentelee
unenpöpperöisenä pakastearkulle, ihmettelee hiukan miksi valot eivät pala ja
kastelee villasukkansa astuessaan pakastimen vieressä olevaan vesilätäkköön.
Voi ei! Nyt härkä heräsi! Minun hirvipaistini, sisäfileepihvini,
kantarellimuhennokseni kuohukermassa ja joulukinkusta säästetyt läskit!!!
Kaikki sulaneet! Härkä vaihtaa sulakkeen ja etsii reseptit ja alkaa valmistaa
kahdeksaa ruokalajia yhtaikaa. Hän joutuu nyt seuraavien päivien aikana syömään
tuplasti, jopa triplasti, ja se lohduttaakin härkäparkaamme. Syöminenhän ei ole
mikään ongelma! Yhtäkkiä härkä onkin aivan käsittämättömän hyvällä tuulella...


KAKSONEN - Kaksosen lukutuokio katkeaa, kun valot sammuvat. Äääk, mitä mä nyt
teen, miettii kaksonen kuumeisesti ja helpottuu saman tien tajutessaan, että
hätä ei ole tämän näköinen. Vaikka sähköt katkeavat, kännykkä ja lankapuhelin
toimivat edelleen! Siis 'no problem' ja saman tien puhelin pirahtaakin soimaan.
Tai siis puhelimet. Lankapuhelin ja kännykkä soivat yhtaikaa ja kaksonen vastaa
molempiin. Hän keskustelee kepeästi ja vaivatta kahden ihmisen kanssa;
kännykkään hän puhuu vasemmasta suupielestä ja lankapuhelimeen oikeasta. Aika
kuluu rattoisasti eikä kaksonen edes muista sulakkeita eikä huomaa pimeyttä
neljään tuntiin, jonka ajan hän rupattelee puhelimessa, ei kun siis puhelimissa,
kavereidensa kanssa. Vasemmalla keskustellaan Englannin vasemmanpuoleisesta
liikenteestä ja oikealla ruoditaan Kokoomuksen vaalikampanjaa. Vasta, kun
kaksonen sulkee puhelimen, ei kun siis puhelimet, hän huomaa, että torppa on
pimeä. Nyt ehtii kaksonenkin vaihtaa sulakkeen, ei kun siis sulakkeet, ei kun
siis sulakkeen.


RAPU - Voih! Ei! Mä en ala, auttakaa! Mä pelkään kummituksia! En olisi
myöntänyt mutta nyt on pakko... Rapu soittaa äidilleen ja kysyy tältä, onko
varmasti ihan totta, että kummituksia ei ole olemassa?! Onko varmasti totta!?
Äiti saa ravun rauhoittumaan sen verran, että rapu kykenee löytämään tiensä
sulakekaapille ja saa sulakkeen vaihdettua. Valot syttyvät, rauha palaa maahan
ja....... kummitukset vilistävät äkkiä takaisin sänkyjen alle piiloon.........
hrrrrrrrrrrrrrrrr...........................


LEIJONA - Mutta... mistä ihmeestä tuo valo tulee, ulkonahan on pilkkopimeää?
Joku täällä nyt selvästi kajastaa. Ei mutta - tietenkin - sehän olen MINÄ!
Kuinka minä sen nyt unohdin. Omavaloinen leijona löytää sulakevaraston oman
loisteensa valossa. Hän ei tarvitse edes taskulamppua, juuri siksi leijonat
eivät koskaan ostakaan taskulamppuja. Mitä tästä opimme? Jos pelkäät
kummituksia tai palelet helposti, hanki leijona! Leijonat toimivat
kiitettävästi erittäin hyvinä lamppuina sekä myös lämmönlähteinä.


NEITSYT - ei moisesta säikähdä. Hän nousee rauhallisesti tuolilta, suunnistaa
kompuroimatta hyvän muistinsa varassa pilkkopimeässä suoraan kaapille, jonka
toiseksi ylimmän hyllyn vasemmassa laidassa juuri taskulampun ja kynttilöiden
vieressä, tulitikkuaskin oikealla puolella, sijaitsevat 10 A, 16 A sekä 25 A
sulakkeet tässä järjestyksessä. Hän poimii hyllyltä taskulampun sekä oikean
sulakkeen ja suorittaa sulakkeen vaihdon tuossa tuokiossa.


VAAKA - Aapuva! Tulipa mustaa. Eikä musta edes ole "väri", vaikka monet
tietämättömät niin luulevat... (Vaaka tietää kaiken väreistä.) Vaaka hakee
kaapista sulakkeen, ottaa sen hyvin hoidettuihin kätösiinsä ja kiertää
sulakkeen kauniisti paikalleen, pikkurilli tyylikkäästi hiukan koholla. Vaa'an
liikkeet ovat kauniita, tekeepä hän sitten mitä tahansa. Hänen sormensa ikään
kuin tanssivat sulakkeen ympärillä. Hän tarkkailee muita sulakkeita... hmmm...
aika rumia. Taideteollinen korkeakoulu saisi kyllä luvan tehdä näistä
tyylikkäämpiä, linjat ovat kankeat ja jäykät, väri huonosti valittu...
(Valkoinenkaan ei ole väri. "Vaak. huom.") Voi olla, että vaaka kehittää itse
ns. design-sulakkeen vielä. Niitä tullaan myymään tyylitajuisille,
sofistikoituneille ja älykkäille ihmisille Pentikin tai Aarikan myymälöissä.
Ehkä myös Marimekko ottaa tuotteen myyntilistoilleen. Koska sulake on vaa'an
suunnittelema, uskon, että siitä tulee bestseller.


SKORPIONI - ihastelee äkkiä alkanutta mustaa synkkyyttä. Hän päättää antaa
sulakkeenvaihdon odottaa, jotta voi tutkia pimeyttä hiukan perusteellisemmin...
Skorpioni kutsuu luurangot ulos kaapeista ja huutelee kummituksille ja aaveille,
sekä lepakoille: "NYT voitte tulla esiin! Täällä on säkkipimeää! Nyt teidän ei
tarvitse pelätä!" Skorpioni pettyy, kun kukaan ei saavukaan esittäytymään...
Kummitukset pohtivat nurkissaan hiukan loukkaantuneina: "Ai MEIDÄN ei tarvitse
pelätä?! Hmh!" Kummituksia hieman hävettää... taitavat itse pelätä skorpionia.
Kummitukset nimittäin pelkäävät ihmisiä, jotka eivät pelkää heitä.


JOUSIMIES - rientää keittiöön etsimään kaapista sulakkeita, jotka hän on
unohtanut ostaa. Etsii ja penkoo kunnes kaapin hylly putoaa. Sitten hän,
pudonneisiin esineisiin kompastellen, ryhtyy etsimään siivouskomerosta
taskulamppua - ei löydy - ja lopuksi kynttilöitä. Ei onnista. Ai niin kynttilät
loppuivat jouluna ja taskulamppu tipahti järveen tuulastusmatkalla... Nooh,
loppu hyvin kaikki hyvin. Jousimiehen onnella kyse ei ollutkaan palaneesta
sulakkeesta, vaan yleisestä sähkökatkoksesta ja valot välähtävät päälle saman
tien, kun jousimies vasta pääsi alkuun.


KAURIS - puree hammasta. Nyt harmittaa! Onko hienoissa kodinkoneissani jotakin
vikaa? Mikä aiheutti sulakkeen palamisen? Kodinkoneet pitää kai kaikki
tarkastaa ja huoltaa. Ja paljonko sekin taas maksaa? Äh! Vai... johtuiko
sulakkeen palaminen kuitenkin siitä, että sain ne puoleen hintaan. Niissä oli
"parasta ennen" -päivämäärä juuri ohi. Mutta eihän se ollut ohi kuin yhdellä
päivällä! Eikä sulakkeiden ostostakaan ole aikaa kuin kaksi vuotta! Taasko
niitä pitää ostaa?! Hieman kireänä ja huolestuneena tekee kauris nyt
vastahakoisen päätöksen: Kai niitä sulakkeitakin on ruvettava sitten ostelemaan
sillä normaalilla - kalliilla! - hinnalla.


VESIMIES - Tyhmä keksintö tuollainen sulake, joka poksahtaa, ja juuri väärään
aikaan! Vesimies oli juuri virittänyt koekäyttöön rakentamansa "antennin",
jonka tarkoitus on kerätä ja varastoida ukonilmalla salamoiden sisältämä
sähköenergia. Tällä masiinalla laajojen skaalojen vesimies tulee lyömään neljä
kärpästä yhdellä iskulla: Keksintö a) ratkaisee maapallon energiaongelmat b)
ratkaisee saasteongelman c) lopettaa vaaralliset ydinvoimalat ja d) palauttaa
maailmanrauhan, kun suurvaltioiden ja öljynviejämaiden ei enää tarvitse
nahistella keskenään. Öljyähän ei tämän jälkeen enää tarvita. Vesimiestä ottaa
hieman päähän, että kaiken tämän keskellä pitää vielä kehitellä moinen
pikkuasia: poksahtamaton sulake!


KALAT - Auts! Mitä nyt? Maailmanloppu? Kalat ei tajua mitä tapahtui, mutta ei
hänen tarvitsekaan. Ei aikaakaan, kun kala jo nauttii tilanteesta täysin
siemauksin. Ei hän sulakkeista mitään tiedä, mutta kynttilät ovat aina käden
ulottuvilla. Tulitikkuja joutuu etsimään vartin, mutta ei se mitään. Kalat
sytyttää kynttilän, laittaa soimaan pehmeää mystistä musiikkia ja asettuu
silmät kiinni divaanilleen. Mikä rauha... mikä pehmeä tummuus... turvallinen
pimeys... ikuisuuden kosketus... Oi, kestäisipä tämä iäisesti, miettii kala
lipuessaan nirvanaan...........