IRC-Galleria

_stubastian

_stubastian

Saa tutustua! (: Heitä hertta, heitän takasi !

So Stay With Me ( Alexin PoV )Keskiviikko 25.11.2009 21:19

Can you forgive me again?
I don't know what I said
But I didn't mean to hurt you.

- KITA KIINNI NYT JUMALAUTA CHRISTIAN BÖCK, TAI MÄ SULJEN SEN ITSE! Mä oon väsynyt, anna mun keskittyä! ÄLÄ YRITÄ SANOA, ETTÄ SÄ TIEDÄT MILTÄ MUSTA TUNTUU! Mä menetin ARCON , MÄ MENETIN REXIN ! Sun ois pitänyt katsoa paremmin sen koiran perään! Mä tein väärin, kun annoin sen vahdittavaks sun käsiin! SÄ et tiedä , miltä se tuntuu! Sä et tiedä, mitä on menettää, se mitä rakastaa yli kaiken! Karjun päin naamaasi. Olen vihainen, niin suunnattoman vihainen. Tai en oikeastaan ole. Silti huudan sinulle. Olen vain surullinen. En ikinä unohda sitä viimeöistä näkyä, kun näin koirani, makaamassa maassa, ammuttuna. Sanoit olevasi pahoillasi. Huusin sinulle jo silloin, itkien. Lupasit katsoa Rexin perään, mutta se koira olikin kuollut. En oikeasti tietenkään syytä sinua. Kun rikolliset hyökkäävät, sille ei voi mitään. Ei kukaan. Sinä olet hengissä, enkä edes osaa sanoa, kuinka helvetin kiitollinen olen.
- AI EN TIEDÄ? Ärähdät hieman. Sävähdän. Turkoosit kristallisilmäsi ovat kosteat, kyynelistä , eivät pelkästä kirkkaudesta. Ilmeesi on vaihtunut. Ensin pelkäsit huutoani, sen jälkeen huusit takaisin, mutta viimeinen huutoni sai sinut melkein kokonaan hiljenemään. Puraisen huultani, pohtien mielessäni, mitä tuli taas sanottua.
- Enkö mielestäsi todellakaan tiedä, mitä tarkoittaa menettäminen? Tiedätkö, miten helvetin vaikeaa on kohdata jokainen uusi aamu, pohtien, että koska oikein pystyn käymään Richardin haudalla? Tiedätkö, kuinka vaikeata on joka aamu lähteä tuonne, ulos pakkaseen, mutta aina lähden kulkemaan yksin kohti hautausmaata. Portilla taas alkaa ahdistamaan henkeä, muutenkin kuristamaan koko sielua, kaikkea, enemmän kuin esimerkiksi katolla koskaan. Sitten mä aina käännyn siinä, häpeissäni omasta pelkurimaisuudestani ja lähdenkin kohti toimistoa, katse maassa. Tiedätkö sä, millaista se on? Joulu on parin viikon päästä, enkä mä silloinkaan varmaan pysty kävelemään sinne haudalle, ja kyykistyväni siihen, laittamaan kirkasta kynttilää palamaan! Se ei tuo sitä takaisin, mä tiedän sen! Christian huudahtaa, ja mä tajuan mokanneeni. Tilitän koirani kuolemaa, ja sanon vielä sinua pääsyylliseksi. Vaikka sinä jouduit Richardin kuoleman jälkeen aloittamaan kaiken alusta. Mutta enhän minä tapani mukaan osannut ajatella. Huokaan hiljaa, yrittäen astua sinua kohti, mutta otat askeleen taaksepäin, tuhahtaen viileästi. - Christian.. Anna anteeksi. En tiedä, en tiedä, mikä minuun meni.. Olen pahoillani. Ihan totta. Usko minua, sanon hiljaa, vilkaiset minuun, hiljaa, kosteilla silmilläsi, Olen satuttanut sinua ja tiedän sen . Huokaan hiljaa, vilkaisten katuvana lattiaan. Siirrät katseesi ikkunaan. Ulkona on pimeä talviyö.

I heard the words come out
I felt like I would die
It hurt so much to hurt you

Olet aivan hiljaa, tuijotat ulos ikkunasta, kuin minä en edes olisi kanssasi nyt samassa huoneessa. Vilkaisen sinuun, puraisten huultani kevyesti. Tuijotat ulos, haikeasti.
- Christian? Kysyn hiljaa, et vastaa. Kyynel tippuu pitkin poskeasi, pyyhin sen pois omalla sormellasi. Se on kuuma ja lämmin. Hengähdän hiljaa, vilkaisten lattiaan kevyesti. Olen idiootti. Suuremman luokan idiootti. Asetan käteni olkapäällesi, et edes värähdä. Seisot vain, kuin minua ei olisi edes olemassa. Nielaisen ihan hiljaa, vilkaisten lattiaan uudelleen, syvemmällä katseella, kääntäen ruskeat silmäni sinuun.
- Katso minuun, pyydän, mutta et silti käännä katsettasi. Hengähdän hiljaa, kietoen toisenkin käteni ympärillesi, seisten sinun takanasi, molemmat kädet ympärilläsi. Heijastumme ikkunan peilistä, minä takanasi. Hiljaa sivelen sormiani sinun aika vaaleanruskeissa hiuksissani, ne lipuvat sormien välissä. Olen aina halunnut näin pidellä sinua , Christian. Tosin myös niin, että sinä rakastaisit minua. Mutta ei. Käytän hyväkseni heikkoa tilannettasi , mutta oikeasti minä tahdon vain olla lähelläsi. Kuulla , miten sydämesi hakkaa, ja kuinka kuiskaat rakastavasi minua. Miten töihin tullessani näen sinun iloiset kasvosi. Niiskaiset hiljaa.

Then you look at me
You're not shouting anymore
You're silently broken

Lopulta käännät katseesi minuun, mutta et enää huuda. Nostan katseeni silmiisi. Olet aivan hiljaa, on ihan äänetöntä. Lopulta kiedot kätesi niskani taakse, nopeasti, painaen sitten itkien kasvosi vasten mustaa takkiani. Sävähdän hieman, kietoen käteni ympärillesi ja vetäen sinut lähelleni.
- Alex.. Minä.. Minä rakastan sinua, kuiskaat hiljaa, itkuisena. En voi sille yhtään mitään, että kyyneliesi läpi itse hymyilen, tuijottaen silmiäsi. Nuo sanat, joita olen odottanut niin kauan, saadakseni kuulla ne. Ja nyt sanoit ne. Vihdoin. Painan suudelman huulillesi, hellän, pehmeän, mutta intohimoisen.
- Ja minä rakastan sinua, Christian. Aina.

I'd give anything now
to hear those words from you

Etkö vielä ole jäsen?

Liity ilmaiseksi

Rekisteröityneenä käyttäjänä voisit

Lukea ja kirjoittaa kommentteja, kirjoittaa blogia ja keskustella muiden käyttäjien kanssa lukuisissa yhteisöissä.