IRC-Galleria

Du stehst auf und kriegst gesagt
Wohin du gehen sollst
Wenn du da bist
Hörst du auch noch
Was du denken sollst

Makaan hereillä, valkoisella sängyllä. En ole ainoa tässä huoneessa, sillä täällä on monia muitakin, samanikäisiä. Tosin suurin osa on jo lähtenyt, aamupalalle. Minä kohottaudun vasta istumaan, ja annan vaaleanruskeiden otsahiusteni tippua kristallinkirkkaille , turkoosinomaisille silmilleni. Äiti sanoi aina, että silmissäni loistaa tähdet. Että minusta ei voi tulla tähteä, koska olen se jo nyt. Isällä oli tapana sanoa, että minusta ei tulisi yhtään mitään - pelkkä tyhjäntoimittaja. Mielessäni ei onneksi ollut seurata kyseisen miehen jalanjälkiä. Nuolaisen kevyesti kuivia, hieman rohtuneita huuliani, ja kuuntelen käytävältä lähestyviä askelia. Korkokengät kopisevat tasaiseen tahtiin vasten puulattiaa, pääni kallistuu hieman, ja silmät vilkaisevat digitaalikelloon. Yhdeksän. Aamiaisella olisi pitänyt olla jo kahdeksalta. Mieleni tekee tosin kaatua uudelleen sänkyyn, sulkea silmät, ja painautua peiton alle. Lopulta lysähdänkin makoilemaan, vaaleansinisille lakanoille, ja vedän valkoisen peiton päälleni, napaten sänkyni reunalta valkoisen nallen, painaen sen itseäni vasten. Valot ovat auki huoneessa, mutta ummistan silti silmäni, kuunnellen, miten nainen käytävällä pysähtyy puhumaan puhelimeen.
- Orpokoti Päivänpaiste, Rosi Konopka. Sopiiko, että soitan hieman myöhemmin? Kiitos. Hei, nainen lopettaa pikaisen puhelunsa, ummistan silmäni tiukasti kun ovi aukeaa. Hän on astellut huoneeseen. Naisella on jalassa mustat , yönmustat korot, päällä tiukat, valkoiset farkut, sekä harmaa toppi. Raotan kuitenkin hieman silmiäni, toista tuijottaen , aika tyhjällä katseella.
- Christian, aika nousta jo. Tules nyt aamupalalle. Ajattele, sinä olet jo iso poika, nainen tuhahtaa, eikä millään maailman ystävällisimmällä äänensävyllä. Lopulta nousen istumaan, ja kevyesti astahdan sängystä puulattialle, paljain jaloin. Päälläni on limenvihreä , yli-iso t-paita , sekä harmaat , kuluneet verkkarit jalassa. Vilkaisen naiseen, enkä pyyhkäise hiuksia silmiltäni, tuijotan vain tuota , kirkkaalla , viattomalla katseella vaaleanruskeiden otsahiusten läpi.
- En minä ole iso poika. Olen vasta kahdeksan, vastaan, lasken hieman katsettani, ja lähden ulos huoneesta kävelemään. Kohti yleistä ruokailutilaa, haukotellen pienesti. Olisin voinut nukkua vielä vaikka kuinka monta tuntia , jopa ikuisuuden. Mutta eihän mulle anneta siihen minkäänlaista mahdollisuutta. Kävelen pian ruokatilaan, jossa monet lapset istuvat porukoissa. Toiset ovat vanhempia, toiset ikäisiäni, ja toiset ihan pieniä. Minuun luodaan pitkiä katseita, olen ollut täällä vasta alle viikon. Ja olen jo täysin kypsynyt tähän. Otan hieman aamupalaa lautaselle, ja kävelen erään poikajoukkion luokse.
- Voiko tähän istua? Kysyn hiljaa, räpytellen pari kertaa kirkkaita silmiäni. Tasan kuusi päätä siitä pöydästä kääntyy katsomaan minua, lähinpänä oleva tuhahtaa. Tuolla on terävät, viileät, synkänharmaat silmät, ja inhottava ilme naamalla. Poika on selvä pomo tuossa joukossa. Mä koitan hymyillä pienesti, vaikka paikka on outo, ja mä haluaisin vaan samantien juosta pois.
- Mitä luulisit, luuseri? Toinen kysyy, remahtaen nauramaan, muun porukan mukana. Mun katse laskee lähinnä puulattiaan, kun huokaan hiljaa, mennen erääseen nurkkapöytään syömään. Katselen lautasta huokaisten syvään.

Danke, das war mal wieder
Echt'n geiler tag
Du sagst nichts und keiner fragt dich:
Sag mal, willst du das?

Illemmalla kävelen pitkin Orpokodin käytäviä , päämäärättömästi eteenpäin, tuijotellen lähinnä seiniä, ja koittaen olla kompastumatta jokatoiseen vastaantulijaan. Tosin nyt käytävällä on ihmeen hiljaista, en kuule aikuisen miehen askelia takaatani.
- Hei, poika, sinä siinä. Hiljaisuus alkoi jo kaksikymmentä minuuttia sitten. Mitäs vielä täällä teet? En ole nähnyt sinua ennen, miehen ääni saa minut hieman säikähtäneenä pyörähtämään ympäri, vaikka ääni ei ollut läheskään yhtä ilkeä, kuin Rosin. Mies on vähintään kaksi metriä pitkä, mutta kasvonpiirteet eivät ole yhtä pelottavat. Kauhistun vielä, onko hiljaisuus tosiaan jo alkanut? Päivä on taas kulunut kuin siivillä, vaikka en ole tehnyt mitään. Lasken katseen hieman katuvana alas.
- Ei se mitään. Menes sinäkin jo nukkumaan. Eikä minua tarvitse pelätä. Olen Tobias, yövahti, mies sanoo, matalalla äänellä. Vilkaisen viereseen oveen, jonka takaa kuuluu tuhinaa. Siellä ne muut jo nukkuu. Huokaan hiljaa, kohottaen katseeni siihen mieheen, Tobiakseen. Ei se kysy, onko tää sitä elämää, mistä mä lapsena unelmoin. Ei kukaan kysy. Kai ne sitten tietää vastauksen. Mä inahdan hiljaa, mies vilkaisee muhun hieman kysyvänä.
- Mun nimi on Christian, ja mä en mene nukkumaan, vaikka mä oon väsynyt! Mutta kun mä pelkään pimeää, kotona mä aina istuin illalla pimeässä huoneessa sängyllä, ja kuuntelin, kun isi ja äiti riiteli. Isi oli aina ihan humalassa. Nyt isi on vankilassa ja äiti kuollut, ilmoitan, huuliani murtistaen, yrittäen estää, jotta kirkkaat, kuumat krokotiilikyyneleet eivät etenisi silmistäni poskille, hengähdän hiljaa. Toinen hymähtää, mun tasolle kyykistyen, mutristaen kevyesti huuliani, tuota katsoen.
- Se on ikävää. Mutta varmasti myös sinulle löytyy mukava perhe, joka sinut luokseen haluaa. Voin luvata sen. Jos vaikka minä tulen huoneeseen, otan tuolin sänkysi viereen, ja odotan, että sinä nukahdat? Silloin ei ainakaan tarvitse pelätä. Yövahdin tarkoitus on nimenomaan vahtia, ettei mitään pääse tapahtumaan, mies ilmoittaa, hymyillen pienesti. Nyökkään, edes hieman reipastuen, toista tartun kädestä, hiljaa huoneeseen astelen ja Tobiaksen perässäni raahaan. Mies tuolin vuoteeni vierelle tuo, minä vuoteelle istahdan ja nallen otan viereeni, makoilemaan käyden.
- Nallelle pitää sanoa hyvää yötä. Muuten se näkee pahaa unta, mä selitän miehelle, nyökytellen ja huuliani mutristaen. Toinen naurahtaa hieman, kuiskaten valkean nallen korvaan jotain. Kai sitten ne hyvänyöntoivotukset, jotta mä voin rauhassa viimein sulkea silmäni.

Zurück zum nullpunkt - jetzt kommt eure zeit
Lasst sie wissen, wer ihr wirklich seid



Ja kaikki ei varmaan ymmärrä, joten sanat vielä Suomeksi:

Sinä heräät ja kuulet,
mihin sinun pitää mennä.
Kuulet vielä myös,
miten sinun pitää ajatella.

Kiitos, on ollut taas
yksi loistava päivä.
Sinä et sano mitään ja kukaan ei kysy:
Kerrohan, haluatko sitä?

Takaisin nollaan palaa
Nyt koittaa meidän aikamme
Annetaan heidän tietää
Ettet ole kuka tahansa