Okei, Okei. Mä kerron, että te ette todellakaan saa koskaan tietää, keistä tää ficci kertoo. Kuka kaipaa, ja ketä. Mä voin kertoa, että nainen kaipaa miestä. Enempää mä en paljasta, ja tuskin tästä ficistä kukaan arvaakaan. Ja joo , ihan Suomessa ollaan , ja joo , ficci ei kerro itsestäni . Mutta en silti kerro teille. <8 Miehen PoV . Ja tällä kertaa ihan heteroita . Ja oikeesti henkilöt elää molemmat.
Give me a reason to believe that you're gone
I see your shadow so I know they're all wrong
Mä istun ihan hiljaa tässä, ympärillä on suuri hiljaisuus. Välillä joku hörppää kahvikupista, ja jotkut kuiskii hiljaa, mutta suurin osa on ihan ääneti. Tässä valkoisessa huoneessa on kaksi punaista sohvaa, sekä muutamat nojatuolit. Hymähdän hiljaa, muistaen edelleen, kuinka istuit tällä samalla sohvalla, jolla minä. Istuit vieressäni. Ja joskus me olimme tässä huoneessa vain kahdestaan. Silloin ne silmäykset, joita vaihdoimme, kertoivat minulle niin paljon. Miten paikkasi vieressäni voi nyt olla tyhjä? Sinä tapasit tuoda ilon elämääni, ei edes vaimoni onnistunut moiseen. En tiedä, olitko onnellinen miehesi kanssa. Muutaman kerran itkit minulle siitä, että hän oli taas huutanut sinulle, mutta pysyit hänen kanssaan, lastesi tähden. Uhrauduit kaikelle muulle, nainen. Sinä olit sinnikäs. Mutta minä, sinä ja lapsesi olisimme voineet olla hyvin kaunis perhe. Todella kaunis perhe.
- Ei tätä voi uskoa todeksi. Että juuri.. Hän, eräs meistä sanoo hiljaa, se vanhempi mies. Kohotan katseeni , vihreiden silmieni ollessa kosteat. Ilta tuntuu tulevan nopeasti. Kaikki lähtevät tästä huoneesta, koko rakennuksesta on poistuttu. Ilmoitan jääväni vielä hetkeksi, minulle tarjoudutaan seuraksi , mutta kieltäydyn. Muut lähtevät, ja lysähdän takaisinsohvalle. Voin kuulla äänesi yhä, sen pirteän, ja aina niin iloisen. Voin kuulla, miten huusit kurittomille kakaroille sulosointuisella äänelläsi, mutta he eivät kuitenkaan kuunnelleet koskaan sinua. Tiedän tunteen, teen samaa joka päivä. Et sinä voi olla poissa, näen kasvosi, ja varjosi kokoajan joka paikassa. Suljen hiljaa valot tästä huoneesta, istuen uudelleen sohvalle, ja sulkien hetkeksi silmäni.
Moonlight on the soft brown earth,
it leads me to where you lay.
They took you away from me,
but now I'm taking you home.
Mä en saanut sua mun mielestäni, en , vaikka päiviä meni ohi, sun hautajaisetkin. Nyt on yö, ja kävelen kohti hautausmaata. Olit nuori, aivan liian nuori. Olen nähnyt lapsesi pari kertaa kaduilla, myöskin miehesi. Lapsesi ovat niin apeita, eivät edes tervehdi, vaikka minä muistan ne lukuisat puistokerrat, kun minä, sinä, minun lapseni ja sinun lapsesi, ilman vaimoani, ilman miestäsi, olimme puistossa. Saatoimme viettää siellä vaikka kuinka monia tunteja , kerran kävimme myös Linnanmäellä. Miehesi ei näytä surulliselta, kun hän kävelee pimeässä minua vastaan nyt. Hänellä on vieressä humalainen, blondi nainen, ja mies itse nauraa myös, solkottaen jotain humalassa. Tuhahdan. Miten tuollainen nainen voi ikinä olla tuon hullun miehen mielestä sinun tasoisesi ? Kävelen noiden kahden ohitse, viha silmissäsi. Minä jätin vaimoni. Takiasi. Astelen lopulta Hautausmaan porteista sisään, kyykistyen haudallesi. Ympärillä on lunta.
- Ei sun pitänyt poistua vielä, kuiskaan hiljaa, kyyneleiden kirvotessa silmiini. Sinun pirteytesi sai aina itkuni taukoamaan - entä nyt , kun olet poissa ? Istun hiljaa siinä, kylmässä, jääkylmässä maassa, pudistaen päätäni, ja vilkaisten maahan , niiskaisten hiljaa.
I will stay forever here with you, my love.
The softly spoken words you gave me
even in death our love goes on.
Ehkä voisin viimein avata sen kirjeen, joka minulla on taskussani. Jonka sinä minulle lähetit, pari päivää ennen kuolemaasi. En saanut luettua sitä ennen. Mutta nyt luen sen. Lähetit sen, täysin tietämättömänä siitä, että autokolari veisi henkesi. Avaan hiljaa paperin esille , kuunvalossa alkaen sitä lukemaan.
Sinulle, ikuisuuteni.
En ole saanut sinua millään pois päästäni, ja tätäkin kirjettä olen kirjoittanut jo monia kuukausia, itseasiassa pari vuotta. Siitä lähtien, kun tapasin sinut. Lapsillakin on ikävä, he kyselevät, koska se mies tulee taas leikkimään heidän kanssaan. He tarkoittavat sinua. Halusin vain kertoa, että miehelläni ei ole enää mitään merkitystä minulle. Olet ensimmäinen rakkauteni, viimeinen rakkauteni, olet ainoa rakkauteni. Ja rakkaus on ikuista. Joten älä pelkää, että rakkauteni kuolisi, vaikka näet minut toisen kanssa. Ehkä joskus otamme mahdollisuuden toisistamme. Ehkä emme täällä, mutta ehkä jossain toisaalla. Usko sinäkin siihen. Minä uskon.
<3;Ikuisesti sinun Ladysi
- Minä uskon, Prinsessani..
People die, but real love is forever
