IRC-Galleria

Tulipa nyt sekin katsottua.
Meni tänään viimeistä kertaa Turussa, niin oli pakko mennä. Klo 12:00 sunnuntaina... jotenkin outo aika käydä leffassa. No jaa. Eipä ollut hirveesti porukkaa; olin jonkun aikaa ihan yksin siellä yläkerrassa. Tuli siihen sitten joku teinipari ja joku perhe, mutta tosi hiljaista oli. Varsinkin kun en yleensä käy yksin leffassa. Mutta ihan jees. Tuijottelin siinä sitten Red Riding Hood - mainospahvihökötystä joku vartin. Pitää sekin nähdä.

Takaisin itse elokuvaan. Ei ollut paras leffa ikinä, mutta aika helvetin vaikuttava. Varmaan hienoin selviytymistarina, jonka olen leffassa nähnyt. James Franco oli huippu ja tunnelma oli niin jotenkin kauhistuttava ja ahdistava, että en edes mättänyt karkkeja koko ajan (kuten yleensä teen, koska muuten nypin kynsiäni). Pisti todella miettimään, mitä itse tekis sellasessa tilanteessa. Mä varmaan sekoaisin ja saisin 30 paniikkikohtausta ja kuolisin johonkin shokkiin. Täytyy nostaa hattua Aron Ralstonille.

Myös maisemat ja musiikki oli todella hienoa. Jossain vaiheessa tosin suljin silmät, koska se... ömm, amputointi oli melkoisen... no joo. Graafista. Tietty se oli iso osa koko tarinaa (duh), mutta en vaan pystynyt katsomaan joitakin kohtia. Melkonen kipukynnys täytynyt olla äijällä. Mua mietityttää aina, että miten sellaset kohtaukset kuvataan... näytti nääs niin hiton aidolta, että puistatti xD

Olisin tosin nauttinut leffasta huomattavasti enemmän, jos kaksi (luultavasti) yläaste-ikäistä poikaa ei olis nauranu jatkuvasti ihan oudoille asioille. Tyyliin siinä kun Aron yrittää työntää sitä kiveä pois ja siinä kun se huutaa apua ja ne huudot kaikuu vaan siellä kallioilla. Onko siinä muka jotain hauskaa..?



Ai joo, tämä biisi oli niin hieno siinä leffan alussa. Wau :)