Mutta minä olen ja elän ja hengitän,
yhtä suurta jumalaa, Elämänhalua.
Sen temppeleinä toimivat kapakat, ilotalot,
markkinat, marketit, kaupunkien värivalot.
Katson ulos ikkunasta, en näe iloa täällä.
Levinneitä hiekkalaatikoita, räkäisiä lähikapakoita.
Joista yksinhuoltajat raahaavat yhden yön Toivojaan,
jotka poistuvat aamulla, ennen kuin lapset heräävät.
Anna minulle kätesi, anna lupaus huomisesta,
lupaa etten yksin jää tähän kylmään elämään.
Tähän päivään, jossa kaikuvat patsaiden jylhät äänet,
jossa syntynyt kulkee kuolleena etsien hautapaikkaansa.