IRC-Galleria

Kotona taas. Tai no ei mitään, et olisin pois ollu. Täällähän mie aina.
Vitutuksen rajaa on vaikea määrittää. Eilen minun vitutuksen raja kävi aika korkealla, kun suutari setä sanoi ettei minun lempikenkiäni tai no ei ne lempikenkäni ehkä ole, mutta lempitalvikenkiäni ei voi korjata. Ensimmäistä kertaa elämässäni minusta ei ole kivaa ostaa uusia kenkiä! En halua uusia! Haluan minun rakkaat saappaani kiitos! Ei auta itku markkinoilla. Ensi viikolla suuntaan kenkäkauppaa.
Pahaa mieltäni helpotti hiukkasen se, että laitoin ikkunaan jouluvalot ja vaihdoin lampun huoneeseeni. En edes ole tajunnut miten pimeää siellä on ollut pelkällä loisteputkella ennen kuin tänään, kun meinasin sokaistua uuden lampun kirkkauteen.
Siivosin myös huoneeni ja järjestelin paikkoja. Sekin piristi kummasti. Mahdun kävelemään huoneessani aivan vapaasti, eikä tarvitse pelätä, että jos astun tähän mahdankohan nyt särkeä CD-levyn, MP3-soittimen vai kenties jotain sellaista minkä olemassa oloa en edes tiedä.
Toivoisin, että voisin mennä nukkumaan ja nukkua vähintäänkin tiistaihin. Perjantai olisi vielä kivempi, mutta tyytyisin kyllä tiistaihinkin. Paitsi niin joo maanantaina pitää olla hereillä kun aijon tienata 40 euroa. Sitten kun olen tienannut rahat voin mennä ostamaan kivan mekon, jonka voin laittaa pikkujouluihin ja uuden vuoden juhliin. Uuden vuoden juhlia en kyllä ole vielä löytänyt, mutta eiköhän ne jostain löydy.
Hassua on se, että ostin eilen uuden hammastahnan ja nyt haluaisin pestä koko ajan hampaitani. Se on sitä uutta tahnaa mitä mainostetaan televisiossa. Siinä on se tyttö joka on muuttanut ja se tarvitsee kantoapua ja sitten se pesee hampaansa ja niistä tulee niin valkoiset, että ei tarvitse kuin hymyillä ja kaikki miehet tulevat avuksi. Hah. en kai minä tuollaista toivo? No en.
Kiertelin äsken aivan päättömästi internetin ihmeellisessä maailmassa ja törmäsin vanhaan suomalaiseen näyttelijään ja laulajaan Leif Wageriin. Siinä oli varsin komea heppu. Voin jopa myöntää, että olen nähnyt jonkin hänen vanhoista mustavalkoisista leffoista. Sitä ei ole voinut välttää, kun omistaa minun isän kaltaisen isän. Mutta kuitenkin hän siis Leif Wager on levyttänyt kauneimman rakkauslaulun mitä olen kuullut. Elikkä siis romanssin( sua vain yli kaiken mä rakastan...) oi oi. onpa surullista, että ihmiset kuolevat. hmm...
Jalkaankin koskee. Hah hah hassua. Elämässä tapahtuu joskus tosi hassuja asioita. Sellaisia mitä ei osaa selittää. esim se että kun mietin tuossa päivällä erästä vanhempaa biisiä ja ajattelin, että enpäs ole kuullut sitä pitkään aikaan ja sitten menin katsomaan telkkaria ja käänsin voicelle niin sieltä tuli juuri se biisi, mitä olin koko päivän ajatellut. Hassua.

Täytyy vielä lisätä, ku juttelin tuossa Johanna serkun kanssa ja tuli mieleen, että tällä hetkellä sydän sykkii eniten The Crashin Thorn In My Sidelle. <3
Niin ja sille, että Didolta on tullu uus levy!

Pää hajoaa. Oon ollu kaks päivää kotona neljän seinän sisällä, enkä tiedä kuinka kauan selviän selväjärkisenä! Hävitin äsken puhelimeni ja etsin sitä n. puoli tuntia kunnes se löytyi astiakaapista. ai mitä?? joo kyllä! ASTIAKAAPISTA! mitä helvettiä se siellä teki?!?!?

Joskus sitä ihminen tekee tosi hassuja asioita. Kuten esimerkiksi jää koulun vessaan lukkojen taakse niin, että joudutaan kutsumaan vahtimestari päästämään sua pois sieltä. Tai vilauttelee muuten vaan tissejä kesken koulupäivän tai huikkasee kassatädille kiitoksen sijaan siitoksen. Hmmm... ihan normaalia kaikki tää. Ja myös se, että kun aivan tavallisena päivänä menet kauppaan ostamaan kurkkuja niin siihen tulee sitten karjalaisen toimittaja ottamaan sinusta kuvia. Tämäkin aivan joka päiväistä elämää. Hmmm...

Juostaan yhdessä junan alle ja aamuaurinkoon.

Joskus tekis kyllä vaan mieli kääriytyä peittoon ja hukkua sänkyyn.

niinpä.

On se kumma juttu, ku Katjan luona on aina niin kuuma.

On se kumma juttu, ku istun galleriassa klo. 23:33

On se kumma juttu, ku telkkari on päällä vaikka kukaan ei kato sitä.

On se kumma juttu, ku suussa maistuu popcorni.

On se kumma juttu, ku Katjalla on pinkit verkkarit.

On se kumma juttu, ku kannettavalla on niin vaikea kirjoittaa.

On se kumma juttu, ku legginssit menee aina haaroista rikki.

On se kumma juttu, ku Tom Cruise on niin lyhyt.

On se kumma juttu, ku amerikkalaiset on aina niin amerikkalaisia.

On se kumma juttu, ku Katjan mahassa kasvaa musta karva.

On se kumma juttu, ku teen aina niin noloja asioita.

On se kumma juttu, ku mie oon mie enkä vaikka joku muu.

On se kumma juttu, ku jotku on neroja.

On se kumma juttu, ku supikoirat jää aina autojen alle.

On se kumma juttu, ku en mene nukkumaan.

On se kumma juttu, ku ei edes väsytä.

On se kumma juttu, ku ku ku ku voihan kukkuu.

On se vaan niin kumma juttu.

Tänään tuli taas mietittyä kummallisia asioita.

Miksi näytän koulukuvissa aina haudasta nousseelta?
Onko se vaan mun luontainen ulkonäkö, mutta en tajua sitä?

Miksi mulle ei koskaan mahdu kauppojen hatut päähän?
Tai no kyl mie tajuan, että ne ei mahdu sen takia, koska mulla on niin iso pää, mutta eikö isopäisiäkin pitäisi huomioida?

Sitten miun muisti! Siinä on jotain todella pahasti vialla.
Tänä aamuna lähdin viemään likaista paitaani pesuhuoneeseen ja sitten aivan yllättäen huomaankin seisovani kylmiössä se paita kädessä ja mietin, että mitä helvettiä minä täällä kylmiössä teen.
Ja tämä ei ollut eka kerta, kun olen mennyt kylmiöön pesuhuoneen sijaan.
Mutta siis luulen, että ne ruoat siellä kylmiössä vaan vetää mua puoleensa kuin magneetti enkä voi sille mitään.

Ja tuosta tulikin mieleen kuinka vaikeaa on kirjoittaa sana ruoat, minkä voi myös luullakseni kirjoittaa ruuat. Minun mielestä on vain kaikista helpointa kirjoittaa ruat, mutta eihän se tietenkään niin käy.

Parasta on nukkua kellonympäri ja nähdä ihanaa unta!

Tartu käteeni,
niin juostaan yhdessä metsään ilman kenkiä,
paljain varpain
niin että ruoho kutittelee jalkapohjia hellästi hyväillen
ja havunneulaset pistelevät leikkisästi kutitellen.
Se saa meidät kiljahtelemaan riemukkaasti
ja juoksemaan entistä lujempaa.
Auringon säteet leikittelevät hiuksillamme
ja tuuli yhtyy mukaan leikkiin.
Istahdamme hetkeksi ruohikkoon
ja nautimme siitä hetkestä,
silloin elämä jopa tuntuu nauttimisen arvoiselta.
Kunhan et hetken päästä herää päiväunestasi,
mutta jopa uni,
jonka saan viettää kanssasi
saa minut nauttimaan elämästäni,
sillä teet siitä nauttimisen arvoisen.

Salainen kirjoittaja :)