IRC-Galleria

Sinisen metsän puu



menen pois, omaa tietäni
keltaista,
joka johtaa
siniseen metsään,
pakoon linnun siipiä,
sillä
tällä kertaa en tahdo
lentää, en siipiä toivo
selkääni,
mieleni lentäköön lintuna,
jalkani ovat
maan lapset,
jalkateräni sinun
kämmeniisi sopivat,
säärieni kaaret
tunnet, kuin
minä hiustesi laineet.

kysyessäni sinulta
auringoista,
kerrot vain tarinoita
Merkuriuksen tuulista,
helminauhoista
ruusuni välissä
ja silmieni ruohosta.

kerrot notkean varteni
kiehtoneen sinua jo kauan,
yllätyn,
vaikka tiedän sinun
tuijotelleen.

perhosina, koreina,
värikkäinä,
ajatuksina sinä
halusit lentää,
lainata linnuilta sulat,
harmaanvalkoiset
lokin sulat sait,
minä niitä vieroksun,
kummeksun,
ei niissä ole minun
tahtoani,
ei kotiani,
selän luuni eivät sovi
tuollaisiin siipiin,
ei noin värittömiin.

sinä tyydyt noihin,
sulat kiinnität selkääsi
ja nilkkoihin,
lentääksesi,
lähteäksesi
pois.

ja niin lennät.
(etkä palaa)

vaan minä verson
silmistäni maahan
asti ulottuvat
köynnökset,
huuleni puhkeavat
tulipunaiseen kukkaan,
hiukseni rehottavat
puuni lehtinä,
taivaaseen, sinne pimeään
avaruuteen ulotan
itseni kasvamaan.

tuuli puhaltaa ja varteni
heiluu, taipuu,
vaan en kaadu, katkea,
sillä jalkani syvässä
maassa juurina käy.

käteni kasvaneet oksiksi
niille jotka lentävät,
syli uupuneille,
unen ajaksi silmät sulkekaa
lintuset,
minä keinutan.

keinutan.

-Raison d´être