Liian helposti me alistumme päiviin arkisiin ja harmaisiin. Ilman taistelua antaudumme, emme usko enää unelmiin.
Liian usein meidät pelko voittaa, sitoo kädet meiltä ilkkuen, haaveet salaisimmat raunioittaa, työntää meidät maahan varjojen.
Liian suurta surun synkkää viittaa aina perässä me laahataan. Hukkuu ilo, emme enää piittää, mitä huominen tuo tullessaan.
Sisälläni pieni toivo itää, kyllä tästä vielä selvitään. Kunhan oikeudesta kiinni pitää, lyödä aukko yöhön pimeään.
Vaikka mustavalkoinen ois maailma, silti oikeus on meillä kaikilla nähdä sateenkaaren värisiä unia.
Uusimmat blogimerkinnät
- [Ei aihetta] 22.08.
- <> 20.08.
- ♥ 09.08.
- [Ei aihetta] 04.08.
- Sun pitäis saada paljon parempaa, paahto... 11.07.
- [Ei aihetta] 29.05.
- Ja laukauksia satelee 03.05.
- [Ei aihetta] 26.04.
- Ja mulla on niin ikävä joitain ihmisiä. 24.04.
- [Ei aihetta] 13.04.
Selaa blogimerkintöjä
- ▶ 2009 (25)
- ▶ 2008 (79)
-
▼
2007 (71)
- ▶ joulukuu 2007 (6)
- ▶ marraskuu 2007 (7)
- ▶ lokakuu 2007 (6)
- ▶ syyskuu 2007 (28)
- ▶ elokuu 2007 (16)
- ▶ heinäkuu 2007 (4)
- ▶ kesäkuu 2007 (4)