IRC-Galleria

anpa_262

anpa_262

Hiihtoloman jälkeen olen 30v. Eeppistä. Nana 30! 🥳
Rakastan laulamista, se on mulle hyvin kokonaisvaltainen kokemus. En vain laula biisejä läpi, vaan jokainen laulukokemus on tavallaan ainutlaatuinen. Laulan sopraanossa, joskus altossa. Alaäänet ovat vaikeita, mutta harjoittelen niitä ahkerasti. Olen laulanut kuusi vuotta kuorossa ja edelleen kun pääsen laulamaan, väristää se koko kehoa.

Laulaessani olen synesteetikko eli aistini sekoittuvat. Samalla kun laulan, näen mielessäni nuottiviivaston, missä melodia kulkee nuotilta toiselle ja sanat, nuotit ja soinnut näkyvät erivärisinä, vaikka karaokessa se olisi vain sinistä tekstiä. Lisäksi näen samalla tarinan, mitä laulussa kerrotaan. Aikamoinen sillisoppa, mutta nautin siitä suuresti. Olen äänittänyt omia biisejä, koska itse ei kuule omaa ääntään niinkuin muut. Joka kerta se jaksaa hämmästyttää, tältäkö todella kuulostan?

Laulaessa jotain todella hyvää biisiä, missä on upea melodia, hienot sanat, hyvä sovitus ja oma moodi kohdallaan, silloin tuntuu kuin leijalisin tai syöksyisin läpi harmaan kiven. Riippuen laulun tunnelmasta. "Tein sulle kotiiviinin" maistuu huulilla, Vikin sata salamaa menee kirjaimellisesti lävitseni, Roy Orbison kappaleen laulan kovaa ajavassa autossa tai Nirvanan "entertain us", tuntuu kuin olisin stagella tuhansien edessä. Mosh mosh, kunnes niska taittuu poikki.

Laulan erilaisia kappaleita laidasta laitaan, joskin hevi on mulle todella vaikeeta juurikin varmaan äänialan vuoksi. Joskus olen kokeillut Kotiteollisuutta heikoin tuloksin. Joskus laulan vain saman esittäjän kipaleita, joskus englanniksi joskus taas ruotsiksi. Toisinaan käy niin, että vieraskielisessä kappaleessa putoan kyydistä, tai en ehdi laulaa ohjelman mukana. Silloin sitten vaan venaan sopivaa kohtaa ja hyppään takaisin mukaan. Se tosin aiheuttaa sen, että haluan laulaa laulun uudelleen, että siitä tulisi riittävän tyydyttävä kokemus.

Sovitus, yhtä tärkeä kuin melodia, ellei tärkeämpi. Komppi, missä tahdissa säestys menee ja onko kertsissä vaikka taustastemmoja. Vaikuttavat paljon kappaleeseen. Joskus ohjelma tarjoaa monta eri versiota. Olen jo oppinut, että Finnhits ei toimi yhtä hyvin kuin KaraokeKoira.

Kappaleissa, joissa käytetään vibraattoa, silloin olen elementissäni. Fiilistelen usein ääneni kulkeutumista mikin läpi ja kokeilen: "Venyttäisinkö näin vai näin, väristänkö tässä jo tuossa." Olen tosi vaativa, pyrin täydellisyyteen. Joskus kanssalaulajat ärsyyntyvät, kun hakkaan samaa biisiä niin kauan, että se soi puhtaasti alusta loppuun. Yleensä harrastan tätä kuitenkin silloin, kun olen kopissa yksin. Perfektionismia.

Karaokepaikalla on suuri merkitys. Meillä niitä on about 5-6 erilaista ja kaikki pubeissa tai baareissa. Suosikkipaikassani on pimeä erillinen koppi. Muissa olet spottiivaloissa esiintymislavalla ja se ei inspaa minua. Niimpä käyn oikestaan vaan suosikkipaikassani arki-iltaisin alkuillasta, ennen baareilijoita. Silloin ei ole jonoakaan ja saa hoilata rauhassa itse monta tuntia.

Summasummaarum. Laulaminen on mulle lähes hengellinen kokemus. Se antaa suunnattomasti virtaa ja poistaa kuormittumista tehokkaasti. Mutta parasta kuitenkin laulaminen on isäni kanssa. Hän sovittaa jokaiset kappaleet mulle ja etsii kitaralla sopivan kompin kaikkiin biiseihin. Se on tyydyttävää, se on mieletöntä. Se on. Nautinto.

Haaveilen, että voisin joskus säestää omaa lauluani. Tällä hetkellä säestystaito kitaralla on vielä etydien tasolla. Ehkä joskus säestän itse itseäni. Siihen asti käyn mun pimeässä suosikkikopissa laulamassa lauluja, jotka näen, kuulen, haistan, maistan ja tunnen. Koko kehollani.

Etkö vielä ole jäsen?

Liity ilmaiseksi

Rekisteröityneenä käyttäjänä voisit

Lukea ja kirjoittaa kommentteja, kirjoittaa blogia ja keskustella muiden käyttäjien kanssa lukuisissa yhteisöissä.