Itekin oon ollu raiteiltain.
Siihen avun pyytäminen lieni vaikeint kai.
Ja tää bisnes vaan ahistuksen monisti.
Makeet kuoret, tyhjä sisältä – donitsi.
Mun piti hidastaa, pysähtyä vaan, ja
tajusin, et mäkin oon vaan hyväksyntää vailla.
Tuuliajolla, odottamas pelastusta.
Mietin lampaana, mitä muut kelaa musta.
Miks sä ees koittasit miellyttää
jengii, joka sua eteenpäin ei vie yhtään?
Ei ne välitä sun tuskastas.
Jos et hyödytä niit, saat viruu putkassas.
Mä kuulen huudot, tukahtuneet hälinään,
ja lupaan olla täs, jos kukaan muu ei välitä.
Mun ystävist ei yksikään yksinään tarpoo tääl saa.
Käännän mun kasvot valoon, niin varjot jää taa.