Sä sait mus esiin tunteit, mitä usein luulin kuolleiks,
kun ei pysty pitää mistään, eikä mistään mitään ikin tule.
Pitkät suhteet kaatuu, kuolee ja maatuu,
mut sä oot saanu aikaan kipinän, ja samalla palamaan mun sisällä tulen.
Mitä sä luulet, onkse sitä mitä mä luulen?
Paina pää mun sydämelle, mitä sä kuulet?
Se hakkaa sulle, eikä lakkaa ennen kun tapaat uuden,
tapat tunteet ja viet samal hengen mult.
Veit mun sydämen ja pistit giljotiiniin pään,
mä tiedän, et sä tiedät, et oon riippuvainen susta,
sä oot valo mun maailmas, mikä on aina vittumaisen musta.
Sä oot purjeet mun venees, ku edes on vaan valtameri,
sä täydensit mun palapelin, mikä hajal meni.
Törmäyksestä maahan, minkä kama teki ainaki,
sata eri palaa pitkin maata, mitä oikein ajattelin?
En mä tiiä, mut sen mä tiiän, etten pelkää niitä demonei enää,
mitkä ennen karmi selkäpiitä.
Ooksä pelastava enkeli?
Mä otan selvää siitä,
antamal vaik henkeni eikä sekään riitä.
Jos sä oisit mun paikal, sä tietäisit et toisin vaikka kuun taivaalt,
jos sä oisit mun aina, mut mun silmis se on jo sul, koska sä oot mun maailma.
Mä tuun aina rakastaa sua, mut en kenenkään muunlailla,
vitut niist ja vittuun koko maapallo,
mä haluun et sä tajuut, ilman sua mä oon vaan varjo?
Mä rakastan sua paljon, täs on neljä ilma sua;
usko, toivo rakkaus, ja mä en voi elää ilman sua!!!